Remontin alta olen käynyt kaappeja läpi samoin kuin lasten huoneen ja työhuoneen muuttojen myötä. Tavarat kyllä saa kaapista pois mutta niiden uudelleen järjestely onkin toinen juttu. Aloin jo epäileen että toisessa huoneessa kaapit on pienempiä mutta ei, kyllä ne ihan identtisiä ovat. Miten sitä tavaraa onkin kertynyt vuosian aikana niin älyttömästi!! Tunnustan että edellisestä muutostakin löytyy vielä jokunen muuttolaatikkokin. Varasinkin jälleen kirppispöydän vaikka edellinen loppui vasta viikko sitten. Tarkoitus on laittaa niin halvat hinnat että pääsen tavaroista vain eroon. Sillä jos en jotain ole vuoteen käyttänyt niin tuskin tulen sitä tulevaisuudessakaan käyttämään. Jatkossa aion hankkia uuden tavaran vain jos pääsen entisestä eroon.

Joku aika sitten radiossa oli juttu jossa puhuttiin 100 tavaran haasteesta. Silloin se kuulosti uskomattomalta ja vähäiseltä määrältä. Itse en siihen pystyisi, sen verran hamsteri olen, mutta pärjäisin huomattavasti vähemmällä kuin nyt. Omaa vaatekaappiani en ole täyttänyt turhalla rievulla, nekin vähät mitkä siellä on pidän taatusti loppuun asti. Farkkujen ikäkin on kuulemma nykypäivänä vain 2v, minulla ne molemmat on siis ikäloppuja. Vähäinen vaatevarastoni tuleekin vastaan silloin kun on jotkin juhlat joihin pitäisi olla "parempaa päälle". En edes omaa sellaista koiraa joka esitetään näyttelyssä jakkupuvussa. Ehkä pitäs... .

Kaappien sisältöä hämmentäessäni mietin että monellako kylpypyyhkeellä ihminen pärjäisi? Varmaankin kaksi per henkilö. Meillä on 15 kylpypyyhettä plus lapsille 6 kpl. Niitä on siis liikaa sillä en usko että meillä pitäisi olla enempi porukkaa. Käsipyyhkeitä löytyi samoin aikamoinen läjä, osassa oli vielä laputkin paikalla. Niistä riittää monelle meiltä lähtevälle pennulle tutun tuoksun kera tassupyyhkeeksi. Tunnustan että yksi hamstrauksen kohde on ollut lehdet. Netistä saa niin helposti ja nopeaan tietoa ja "tietoa" joten omiin kaappeihin lehtiä ei enään kannata jemmata. Tosin koiramme-lehtien kohdalla vielä kieriskelen tuskassa, se kun on tullut minulle vuodesta -85 alkaen ja ovat siististi kansioissa. Raskiiko vaiko eikö?  Rotuyhdistysten lehtiä vaihdellaan kaverin kanssa. Lisäksi olen useampaan otteeseen vienyt niitä mm eläinlääkärin odotustilaan.

Lasten lelumäärä meillä alkaa olla myös maksimi. Tästäkin oli juttua lehdessä. Meillä on ollut jo pitemmän aikaa lelujen kierrätys vaaraston kautta. Sekä varastossa että lastenhuoneessa on kaksi laatikkoa. Aika ajoin varastoon viedään yksi laatikko ja tuodaan tilalle uusi. Lapsista tuntuu varsinaiselta joululta kun löytävät laatikosta jonkin jota ovat kaivanneet. Viimeksi kirppikselle vein sellaisia joilla ei ole leikitty lainkaan. Kukaan ei ole niiden perään haikaillu. Toivonkin että meille tulevissa leluissa kiinnitettäis enempi huomiota sen kestävyyteen. Lelut on kuitenkin suht kovalla käytöllä ja näppärät sormet irrottelee mitä ihmeellisimpiä pikkuosia. Aika paljon lapsilla on minun vanhoja leluja, nukkekoti, barbeja ja autoja. Osattiinko ennen tehdä kestävempiä tavaroita? Jemmassa on odottamassa myös mm kiiltokuvia, voipi tosin olla että niitä ei lapset edes saa. Tosin osaako nykylapset sellaisia edes arvostaa?