Jos neuvolassa käynti oli kivaa niin sitä samaa ei voinut sanoa lääkärireissusta. Odotellessa vuoroa Kalle bongasi yhden toimenpidehuoneen pöydällä traktorin ja peräkärryn, sitä käytiin aina vähän väliä oven raosta kurkkimassa. Pettymys olikin valtaisa kun juuri siihen traktorihuoneeseen ei sitten päästykkään vaan viereiseen. Yhteistyö loppui just. Tiukassa "pakkopaidassa" sai lekuri sitten katsottua korvat ja nielun sekä kuunneltua sydänäänet. Joka asiaa vastustettiin. Lopulta kun sai valita tarran ei kelvannut Kallelle mikään vaihtoehto mitä esitin, apinatarra laitettiin kippoon takaisin monta kertaa, tätä miestä ei lahjota. Pikku-ukko oli syvästi loukkaantunut. Kiireesti huoneesta poistuttiin eikä puhettakaan että lääkärille olisi edes vilkutettu. Mokomakin kiusaaja! Onneksi seuraava pakollinen lääkärikäynti on vasta 5v.

Eilen kokeilin viimeinkin saippuahuovutusta villalle. Ensimmäinen erä epäonnistui kun sain villan kastelua liian märäksi. Toinen työstö on vielä keskeneräinen, nyt tarttis saada sitä taiteellista silmää jostakin jotta lopputulos olisi sen näköinen kuin on suunnitelma.

Sisätokottelut jatkuu. Papun kanssa edelleen paikallakäännöksiä ja parinaskeleen seuraamisia suuntaan tai toiseen. Ainoastaan taaksepäin peruuttaminen/kääntyminen tuottaa ongelmia, eli koira kääntää itseään vain etuosasta. Papu osaa kyllä peruuttaa edelläni, mutta samaa ei hahmoteta sivulla. Plätän kanssa uutena lisänä otetaan katsekontaktia ja sen pitämistä. Perusasentotreenit meni siihen pisteeseen että viereen tultiin lentämällä ja vieressä oltiin hyppien, eli liian hauskaa hommaa. Nyt sivulle tuloa otetaan vain treenin alkuun kerran.