...vappuun ja meillä näyttää tältä:

Lisää tulee koko ajan. Onkohan meillä ollu lunta näin paljoa koko talvena? Me oltiin jo viety lumikolat varastoon, haravoitu pihaa sekä pesty ja varastoitu toppavaatteet. Pitäskö alkaa kellojen lisäksi kääntää kalenteria? Onko luonto kohta niin sekaisin että talvilomat pidetään toukokuussa parhaan hiihtosesongin aikana ja kesälomat kuumimpaan aikaan lokakuussa?

Eilis päivä meni Kajaanin näyttelyssä. Kajaanissa näyttää olevan kylmä aina kun siellä järkätään näyttely, olipa se sitten milloin vuodesta tahansa. Alunperin oli tarkoitus että lähdetään koko perhe, mutta Jouni päättikin sitten jäädä lasten kans kotiin. Ja onneksi jäikin, paleltuneet ne siellä ois. Nyt selvittiin yhdellä paleltuneella neljän sijaa. Helka oli huutanut niin että ääni oli illalla pientä piipitystä ja Kalle oli lattian tavaramäärästä päätellen leikkinyt koko päivän. Aamulla siis koiranuoriso kyytiin ja menoksi. Romuperällä piti pysähtyä kuvaamaan pellolla soitimella olevia teeriä. Pysähdyksiä järjesti myös Plättä kampeamalla ittensä kerta toisensa jälkeen takapenkille. Kuudennen kerran jälkeen sidoin sen lopulta kiinni peräkontin pohjalla olevaan boxiin, yritystä oli siitä huolimatta.

Näyttelyssä boxi pystyyn ensin labbiskehän laidalle. Siellä päästiinkin sitten hurraamaan ensin uudelle valiolle Romille. Kaisa mokoma ei ollut varannu shamppanjaa mukaan, oishan sen voinu juoda vaikka murheeseen jos viimeinen serti ois antanut odottaa. Eijan kanssa vuoroa odotellessamme keskityimme kaikkeen muuhun kuin näyttelyyn.Me ei niin vakavasti tätä harrastuspuolta oteta kuten eräät kehänlaidalla olijat, mut meillähän oli maalaislikat missikisoissa. Sabotointiyrityksistä huolimatta Emmi voitti Papun yhdellä nauhalla, Papun jäädessä vingutteleen hiirtä. Palju-Kakun eli Kalju-Papun arvosteluun olen enempi kuin tyytyväinen, sillä se oli juuri tuosta koirasta.

Heti Papun misseilyn jälkeen muutin kamppeet beaglekehän laidalle, joten ei kannata kysyä kuka oli labbiksissa ROP. EVVK. Ihmetyttää tuo näyttelyväki kun ollaan kuin maailman omistajia. Boxille palattuani oli häkin päällys täynnä tavaraa, muttei omiani. Kyselyjen jälkeen omistaja niille löytyi, mutta mitäköhän ois tapahtunu kun oisin vain nostanu boxin kyytiin ja häipyny. Juuh varkaudesta ois varmaan syytetty. Beagleissä nähtiin taas jos minkä näköistä, ja uroksissa vain yksi antoi tuomarin kopeloida ilman hötkyilyjä. Plättä oli lopulta PN2 ja sai varasertin. Serti meni taas hukkaan erään miespuolisen katsojan mielestä.

Tällä reissulla olin onnellinen ettei menestystä tullut, vaan sain lähteä ajelemaan kohti kotia. Vähän ennen Vihantia luulin autoon tulleen jotain vikaa ja pysähdyin pysäkille. Ovi ei meinannut aueta ja kun lopulta aukesi tipahti maahan sentin paksuinen jääkerros auton kyljestä. Loska oli jäätynyt kylkiin ja renkaisiin. Jos tekarit ois ollu niin ne ei ois suussa pysyny loppumatkaa, sen verran tärryytti renkaat. Koirakaksikko oli reissusta niin väsyneitä että Jouni joutui käymään lenkillä ihan ypöyksin.

Illalla piti taas ihmetellä Tanssii tähtien kans -ohjelmaa. Näyttää tiputuksen ratkaisevan jälleen jokin muu kuin tanssitaito. Mutta ei pitäs valittaa kun ei ole itse äänestänyt. Loppuun vielä koirien arvostelut:

Papu: Hyvän tyyppinen, hyvin kulmautunut narttu. Hyvä pää. Vekki kuononselällä. Kaunis kaula & selkälinja, mutta hieman luisu lantio. Voisi liikkua hieman pitemmällä askeleella. Pitkähkö lanneosa. Ei ole karvassa. Ystävällinen luonne. KÄY EH- tuom. Riitta Liisa Lehtonen.

Plättä: Kokonaiskuva erinomainen. Mittasuhteiltaan hyvä narttu, jolla oikealinjainen pää. Hieman lyhyt kuono-osa. Hyvät korvat. Hyvä runko ja raajarakenne. Hyvä karvapeite, oikea väritys. Miellyttävä luonne. Hyvät liikkeet. NUO ERI1 PN2 varaserti tuom. Juhani Lappi