Vaikka näyttelyt on meille pääasiassa huvitusta ja viihdettä, se on ennenkaikkea tapaamista samankaltaisten hullujen kans. Siellä vaihdetaan kuulumisia ja keskustellaan asioiden vierestä, nähdään tuttuja ja tavataan uusia hulluja. Viime aikoina on ihan menestystäki tullu eli suomeksi rahoille vastinetta. Tai siis... pokaalit jatkaa meiltä matkaa, ruusukkeet jatkaa meiltä matkaa eli rahoille tulee vastinetta yhden paperin ja rivi koiranettiin verran.

Taivalkosken ryhmänäyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 35 beagleä eikä yhtään tainnu jäädä edes pois. Meiltä kehässä kävi Poppis ja Ruska. Plätänki oisin halunnu ilmottaa, mutta kun yksin lähdin liikkeelle ja nykyään Plättä ja Poppis on samassa luokassa niin eipä viitsi tehdä asiaa vaikeammaksi. Tuomarina oli Pekka Teini joka tuntui jakavan pääasiassa eriä ja eh:ta (=laatumaininnat erinomainen ja erittäinhyvä, tiedoksi niille jotka ei näyttelykieltä ymmärrä). Vaikka eriä jaettiinki niin SA:lla (=sertifikaatin arvoinen)tehtiin ero. Uroksissa 14 koiraa sai erin, mutta vain puolet SAn. Edes luokkavoitto ei taannut SA:ta. Minusta ihan hyvä näin, jos koira on rotumääreet täyttävä niin silloinhan se on erin arvoinen, mutta jos siitä puuttuu se "piste iin päältä" niin voi SA:lla pelata.

PU-luokassa (paras uros) oli kova kisa ja järjestys muuttui pariinkin kertaan. Muutaman kerran ehdin järjestyksen jo luettelooni kirjata ja sutata kunnes päätin odottaa lopullisen järjestyksen. Poppasen luokassa koiria oli 9. Poppanen esiintyi tällä kertaa maltillisemmin eikä ollut kuin villivarsa. Liikkeessä juoksi hienolla tempolla ja malttoi jopa seistä paikoillaan vaikka meinasikin välillä istua. Ehkä näyttelykehässä harjoittelu on tuottanut tulosta tai sitten vaikutusta oli edellisillan lenkillä josta juttua toisaalla. Pöppöselle siis luokka voitto kera SA:n. Ruska oli jälleen ainoa veteraani ja tällä kertaa mummelikoira sai erin lisäksi myös SA:n mistä olen oikein iloinen. Ruskan kuntoa kehuttiin kovasti ikäänsä paremmaksi mitä se tosiaankin on. Jutta oli tuossa iässä jo köpistynyt mutta Rusakko jaksaa porskuttaa myös lenkeillä mukana. Poppasen liikkeitä kehuttiin, sanottiinpa jopa liian hyviksi. Sitä on ilo viedä kehässä silloin kun se käyttäytyy;)

PN-luokassa (paras narttu) oli 9 koiraa. Auvo sai Ruskan remmin pään (Kiitos!). Muutaman kierroksen jälkeen tuomari poimi avoimen luokan koirat ja järjestys oli siinä. Serti meni toiseksi tulleelle koska Poppis ei sitä enään saanut vastaan ottaa. ROP-kisassa (rotunsa paras) Poppasella oli vastassa FI MVA&KVA Astalan Pelimerkki. En enään muista millä perusteella tuomari valintansa teki, mutta Poppis voitti!! Kovin olin onnellinen Poppasen voittaessa, tässä näyttelyssä voitto maistui makealta. Vastus ja koirien taso oli todella kova. Jos Astalan Vesan kamerassa on onnistuneita kuvia niin muistaisitko mua:)

Ryhmäkisoja ei kauaa tarvinnut odotella. Harmittavasti vain oli ajavien ryhmä laitettu Sakari Potille joka arvosteli näyttelyssä kaikki pystykorvat ja ajavien tuomari oli laitettu ryhmätuomariksi pystykorville. Poti on niitä tuomareita jotka laittavat ajokoiran AINA ykköseksi, muut rodut kilpailevat sitten niistä muista sijoituksista. Poppanen siis toinen ryhmäkisassa. Ruska sai vain muutaman kunniakierroksen BIS-veteraanikehässä. Sain sentään hurrata BIS-kasvattajakisassa Astalan sakille jotka voittivat, onnea kovasti vielä!

Poppasen arvostelu: Tyyppi erinomainen. Sulavasti liikkuva. Hyvin tasapainoinen ja tiivis narttu. Ilmeikäs pää ja kauniit korvat. Hyvät nartun mittasuhteet rungossa, etuosa voisi tiivistyä hieman mutta etuliikkeet silti suorat ja ulottuvat. Hyvä rakenne takana. Hienon vahva häntä. Upea käytös. AVO ERI1 SA PN1 ROP RYP2 tuom. Pekka Teini

Ruskan arvostelu: Keskikokoa hieman pienempi. 11-vuotias edelleen ryhtinsä säilyttänyt veteraani. Tyylikkäästi harmaantunut pää jossa edelleen kaunis ilme. Hyvä runko ja raajakokonaisuus. Ylälinja säilyy liikkuessa edelleen. Etuliikkeesä jo hieman löysyyttä. Ryhdikäs veteraani! VET ERI1 SA ROP-VET tuom. Pekka Teini