Lauantaiksi Reiskan kanssa piti lähteä Ouluun kisaamaan kolme starttia, mutta kuinkas kävikään. Koira oli totaalisesti kolmijalkanen. Eipä auttanut kuin perua lähtö. Harmitti ihan kympillä! Oikealle takaselle ei varannut ollenkaan ja maatessa ojentaa jalan taakse suoraksi. Lonkalta reisiluun päästä tunnustellessa koira kiljui niin kovasti että Kalle pelkäsi ja alkoi itkemään. Annoin rimadyliä napin, mutta ainakaan illalla ei ollut muutosta tapahtunut. Maanantaina soitto Oulun Akuuttiin ja aika saatiin torstaille. Toivon kovasti että tutkimuksista ei löydy mitään sellaista joka päättäisi agilityuran, saataisi edes tämä kesä harrastaa ennen eläkkeelle jäämistä. Tänään tiistaina Reiska varaa hiukan jalalle, mutta edelleen kävelee oikealle taipuneena ja lyhyellä taka-askeleella. Mikäli Reiskan selkäkuvista jotain löytyy, lähtee Ruskakin läpivalaisuun. Ruskahan on ollut yleensä metsästyspäivän jäykkä mutta olen aina ajatellut sen johtuvan vain rankasta päivästä. Ruskan tytärhän sai vuoden ikäisenä jonkinlaisen halvauskohtauksen jolloin takajalat oli toimimattomana tovin. Paikallinen eläinlääkäri oli epäillyt epilepsiaa mutta oma diagnoosini oli ihan muuta. Koira oli ollut tajuissaan halvauksen ajan ja koiran etujalat kuitenkin toimi. Eikä epikohtaus tuntikausia kestä... Almaa ei enempää ehditty tutkimaan tämän asian puitteissa kun jäi metsästysreissulla auton alle.

Sunnuntaina maneesille pääsi sitten Plättä. Ohjatussa treenissä suunnittelin ottavani pätkän seitsemässä osassa. Mutta loppujen lopuksi se taisi mennä kolmessa. Hitsit tuo pikkukoira oli huippu. Satu huomasi että Plättä toimii vasemmalla puolellani paremmin kuin oikealla. Mersunmerkki-hyppelyt meni myötäpäivään sujuvasti mutta tökki toisin päin. Pujottelussa kokeilin väärältä puolen ohjausta ja se on huomattavasti vaikeampaa minulle kuin koiralle. Oikein positiivinen juttu oli että kun virheen tullessa päätin ottaa pujottelun alusta koira meni muutaman välin ihan omatoimisesti:)

Suoraputki mentiin vauhdilla ja hyppyjen välistä vetokin onnistui. Plättä hyppää mielestäni hyvin vinoillekin hypylle kun miettii minkä verran sen kanssa on lajia treenattu. Omatoimi treeninä oli A jonka alla oli putki. Putki ei vetänyt tätä koiraa ollenkaan, A sen sijaan oli vastustamaton mennen tullen ja palatessa. Treenit meni siis yli odotusten ja vaikka Plätällä oli virtaa se pysyi hanskassa vaikka näki että mieli ois tehny juosta lujaa.