Jos ei huushollissa niin ainakin päässä. Eilisen hulabaloon jälkeen tuntui että tää pää ei kestä. Tänään käytiin sitte ekaks ipanoiden kans Pattijoella Lailan ja Alen luona päiväkaffeilla. Lailan autolaatikko oli niin uuvuttava että kumpikin takapenkkiläisistä nukkui kotiin tultaessa, joten sain luksusaikaa istua koneella tunnin verran. Jounin tultua töistä suunnattiin sitten koirien kans piiitkälle mehtälenkille. Papu painatti vapaana ja teki ainakin neljä kertaa pitemmän lenkin josta puolet matkasta eteni selällään lumessa. Ilmeisesti irtoava karva "vähän" kutiaa. Tää "rauhallinen" kotielo eli tekemättömyys alkaa käymään voimille. Koirat ovat tyytyneet tai osaavat ainakin näytellä tykkäävänsä normaalista elämästä ilman säännöllistä äksöniä, mutta omistajan pää kaipaa jo tekemistä, siis tapahtumia kodin ulkopuolella. Joten Anneee/Jossuuu, millo esteet kotiutuu Käpikseen? Tokomotivaatio on kadonnu tyystin, joten sitäkään ei ole tullut edes kotosalla treenattua. Yksi veripurkki on jo sulatettu kertaalleen, mutta takatalvi yllätti mejäilijän...

Tytölle on nyt nimi päätetty, tai ainakin kastelahjaa varten on tiedot annettu. Joten mikäli nimi vaihtuu, lukee kummin lahjassa eri nimi... Nimi kuitenkin pidetään salaisuutena ristiäisiin saakka;) Viikonloppuna pitää käydä Annen juttusilla kukka-asioissa ja jostain täytyy löytyä into änkeytyä sovituskoppiin vaate ostoksia varten. Villasukat on nyt valmiit ja lapaset on aikomus saada puikoille seuraavaksi. Malli vielä hieman mietinnässä tuon langan vähyyden vuoksi. Uutta kerää ei viitsis ostaa jos tää kutomisvimma meneeki jossain vaiheessa ohi. Voisin muuten hakeutua johonkin bändiin rumpaliksi. Tänäänkin tajusin tekeväni montaa asiaa yhtäaikaa: seurasin Kallen ruokailua, kudoin sukkaa, join kahvia ja jalalla hetkutin tytön sitteriä. Lopputulos tosin oli että kahvi ehti hieman jähtyä, ruokaa oli lattialla siivousringille ja  neiti itki.

Viime sunnuntaina tuli ohjelma englantilaiskuorosta jossa ikäihmiset lauloi rokkia. Näiden mummeleiden ja papparaisten jutuille sai nauraa. Yksikin pariskunta oli ollut 54v naimisissa. Yksi syy pitkään liittoon oli lapset kun kumpikaan ei niitä olisi erossa halunnu. Molemmat harrastivat tanssimista, toinen kävi tiistaisin ja toinen torstaisin. Lisäksi avioliitto perustui uskoon ja luottamukseen: vaimo ei usko mitä mies sanoo ja mies ei luota vaimoon. Varsin positiivista sakkia. Pyrkikäämme siihen...