Ainakin koekauden loppu oli sunnuntaina. Treenausta jatketaan vielä kuukauden päivät kunnes vaihdamme lajia.

Plättä osallistui Raahen yömejään sunnuntaina aikaisin aamulla. Se viimeinen ykkönen on tiukassa, jälleen harmittavan lähellä. Jälkiarvonnoissa Plättä sai jäljen nro 8 eli sektorin toinen. Tiesin maaston olevan mukavaa kun olin tekemässä koejäljen tuohon kohti pari vuotta sitten. Laukauksensietotesti oli klo 4 aamulla, ja siinähän ei Plättäläisellä ole mitään vastaan sanomista. Itse olin oppaana sektorin ekalla jäljellä ja heti perään oli oman koiran vuoro. Tällä kertaa tein niin että annoin Plätän syödä heinää kun odoteltiin opasta sorkan vienniltä, eipähän tarvi kesken suorituksen evästää. Jäljelle lähdettiin taas hyvin ja mielestäni koira meni nyt koko suorituksen enempi maavainulla kuin ilmavainulla, muutamia tarkistuspistoja tehtiin mutta turha pomppiminen oli poissa. Eka kulman koira oikas sisäkautta. Toinen osuus meni metsäautotien vieressä ja koira kävi jo tielläkin. Ehdin aatella että tähänkö se nyt päätty mutta niin vain jatkettii ihan omatoimisesti. Plätällä on jonkin verran ollut ojilla epävarmuutta ylityksen suhteen. Jos nyt ei pompittu jäljellä niin pomput tehtiin ojilla, joka oja hypättiin varmuuden vuoksi muutamaan otteeseen. Onkohan sillä joku pomppukiintiö joka suoritukselle? Siinä sai ohjaaja verrytellä kans lihaksiaan loikkiessaan yli. Toisen kulman merkkas hyvin ja pienen rengastuksen jälkeen jatkoi kolmannelle osuudelle.

Vähän ennen sorkkaa jälki ylitti polun jonka päässä suht lähellä näkyi auto ja seuraavalle jäljelle tulijat. Plättä katsoi ensin autoa ja sen jälkeen mua ja ilme kertoi hätääntyneenä "mamma, mä en löytäny sitä makupalapurkkia!". Tämän jälkeen koiralla alkoi haku, se ihan selvästi unohti jäljestää ja hakemalla yritti hakea kaatoa eli treeneissä käytettyä pakasterasiaa. Tätä tehtiin hukkaan asti. Harmittavasti just 10m ennen sorkkaa  Kun koiralle aloin näyttämään jälkeä, se nosti sen ite mennen suoraan sorkan luo, haistoi ja tarkisti vielä vielä pikku matkan eteenpäin ennen kuin palasi uudelleen tutkimaan sorkkaa oliko purkki kenties sittenkin siinä. Tulokseksi siis AVO2 joka kuitenkin yön luokanparas.

Täytyykin treenata noita polkujen ja teiden ylityksiä (pitäs vaan löytää sopiva maasto), makauksen voisi laittaa metrin jäljen sivuun ettei tulis oikomisia ja makupalapurkki pitää maastouttaa sorkan alle jotta hoksaa hakea sen perusteella loppupalkkaa.

Plätälle osoitetaan lähtömakaus, jonka se tutkii ja sitten ohjatusti ja innokkaasti jäljelle. Plättä etenee sopivaa vauhtia jälkivanalla ollessaan maavainuisesti ja tekee aina välillä ilmavainulla pieniä tarkistuspistoja jäljen sivuille. 1. kulman oikaisee sisäkautta. 2. kulmalla merkkaa makauksen pysähtyen ja tarkistaa jäljen suunnan kulman rengastaen. Pirteä ja iloinen jäljestys jatkuu liki kaatoa, jota ennen Plättä tekee suuren tarkistuslenkin, jolta kuitenkin selviää itsenäisesti takaisin jäljelle. Etenee hetken jälkitarkasti kunnes n. 10m ennen sorkkaa poistuu riistapolkua pitkin niin kauas, että joudutaan palauttamaan. Sitten suoraan kaadolle, jonka nuuhkaisee. Tekee vielä varmistuksen ja sitten palaa sorkalle sille jääden. Tehtävästään selvästi nauttiva koira, joka erinomaisessa yhteistyössä ohjaajan kanssa. AVO2 35pistettä, tuom. Katri Mäkitalo.