Lomalla ja lomalla, ainakin maiseman vaihtelua. Torstaina käytin aamulla Helkaa verikokeessa, siitä tehdään  allergiatesti sekä kilpirauhaskoe. Tuomiopäivä on 7.8. jolloin lekuri soittaa tuloksista. Päivällä pakkasin kakrut ja kapsäkit autoon ja suuntasin kohti Syötteen maisemia. Perillä piti heti kahvin jälkeen lähteä katsomaan vaelluspolkuja. Kävelimme pikkumummon ja lasten kans läheiselle Kellarilammelle. Helka oli menomatkan rintarepussa ja Kalle istui rattaissa. Hienot oli maisemat ja vaikka taivas oli synkkä paistoi aurinko kuitenkin jostain pilvenraosta koko ajan.

Paluumatka  käveltiin pitkin Pytkynharjua, tällä kertaa Helka veti unta rattaissa rytkytyksestä huolimatta ja Kalle juoksenteli mummun seurana. Kallea ihmetytti kun maastossa oli paljon töitä traktorille, nimittäin kaatuneita puita. Niitähän kansallispuistoissa riittää. Lopulta poika alkoi kerämään käpyjä, niitä tuotiin mökille taskuissa, kädessä ja vielä rattaiden alakorissa.

Illalla sattui niin harvinainen tapaus että penskat simahti jo kymmeneltä. Se kostautuikin sitten aamulla kun aamupahvia alettiin vaatimaan jo 5.45. Ei nukuttanut enään kumpaakaan, vanhempaa sakkia sen sijaan ois niidenkin edestä. Ei muutaku aamupahvin keittoon. Pahvipupi on muutes kahvimuki Kallen kielellä. Perjantaina kävimme peikkometsässä. Aikainen herätys meinasi uuvuttaa molemmat ipanat jo ennen Syötekylään pääsyä. Onneksi porot sattuivat aina sopivasti tienposkeen niin Kallellakin riitti ihmettelemistä. Peikkometsässä oli kannoista ja muista luonnon meteriaaleista tehtyjä peikkoja, viimeinen peikko oli paras: Rokki-Raimo.

Lainasin yhdeltä peikolta kylttiä kun siinä oli niin soppeli teksti. Ohikulkijoita ei tosin ollut joten viesti ei purrut.

Iltapäivällä suuntasimme sitten jo takas kotiin. Vaelluspolkuja nähtiin vain murto-osa, niitä ois mahtava kierrellä joskus koirien kans. Mökin nurkalla vieraili jänis ja porokin jolkutteli tietämyöten ohi. Kallelle kateltavaa riitti ja rattaissa se ois istunut vaikka kuin kauan jos joku ois viittiny vaan pukata. Ainakin Kellarilammen suunnalla pystyi rattaiden kans liikkumaan suht hyvin poluilla, laavulla oli ihan puiset kulkuväylät parkkipaikalle joita pitkin pysyi rullatuoleillakin liikkumaan. Ehkä meidät otetaan lomaileen toistekin tuonne. Vaikka siltikin: Ylläs on ykkönen, on Syöte hyvä kakkonen.