Käytiin lauantai-iltana tekemässä Tiinan kans verijäljet ja aamulla niiden ajo (pysyypähän treenikaveri reilassa rantateltalla). Eka jäljelle pääsi Friida joka teki viime kertaa huomattavasti parempaa suoritusta. Tosin tälläkin kertaa jälki oli liian lyhyt (tai koira liian innokas). Lisäksi kaadolla ollut kauriinsorkka oli aivan ihku.

Plätälle tehtiin jälki jossa 4 kulmaa joista yhdellä makaus ja yhdellä suora katko vasempaan. Lisäksi viimeisellä osuudella oli makaus puolivälissä. Päätin että otan koiran aina takasin jäljelle kun poikkeaa enempi kuin narun mitan. Noo, koira sitten jäljesteti ehkä palttiarallaa parikyt metriä ja sen jälkeen jäljesti vain ohjaaja. Plop-plop vaan meni vihreet pyöreet koiran nenään ja metsässä nähtiinki kaikkea "kivaa" tekemistä. Eka kulmamakauksen merkkasi hyvin, toinen kulma myös hyvin, mutta kolmannella kulmalla (kulmien välisistä osuuksista ei ole mainitsemisen arvoista kerrottavaa) ollut veretön osuus meni ohi nenän Plätän huomattua puussa olevat krepit joita piti sitten ihan kiivetä haistelemaan. Tämän suorituksen jälkeen mentiin metrisellä narulla jotta hommaa voisi jäljestämiseksi sanoa. Viimeinen kulma tarkasti ja makauksenkin merkkasi. Kaadolle kiersi nättään toista puolta, mutta palkkana ollut kinkkukuutiot ei kiinnostaneet sillä kusiaiset oli ehtineet sinne ensin. Onneksi autossa oli jokunen ruokanappula ettei ihan turhaan hommaa tehty.

Joo-o, onneksi tuota suoritusta ei moni nähnyt. Pitää vissiin Tiina lahjoa pitämään suunsa kiinni tai muuntelemaan ainakin totuutta. Ehkä täytyy käydä vielä syöttämässä ittiään metsän pedoille ennen seuraavaa koetta...