On vissin jäänyt tuo vepen märkyys päälle. Eilen tehtiin Erikan kans jäljet miljoonien sääskien ja paarmojen keskelle ja aamuksi treffit metsänlaitaan. Vettä tuli kuin sieltä kuuluisasta paikasta. Itse jäljestämisestä ei ole paljoa kerrottavaa, sitä kun ei meidän koirilla juurikaan tapahtunut. Kaikkea muuta sitten senkin edestä.

Papun jälki oli 440m kahdella kulmamakauksella. Toiseen makaukseen kaksi nakin palaa. Papu oli ollut tosi haluton jatkamaan alkuopastuksen jälkeen. Kaiken maailman pyörimisiä ja rengastuksia oli tehnyt jos yleensäkään oli kulkenut johonkin suuntaan. Se nakkimakaus kuitenkin oli vähän kiinnostanut. Koetilanteessa metsään ei olisi menty alkumakausta pitemmälle. Sinnikkäästi jälki oli kuitenkin kuljettu läpi. Syitä sitten mietitäänkin loppupäivä...

Plätän jälki oli 360m kolmella kulmalla, joista viimeisellä makaus. Plättä haahuili, söi heinää, katteli tullaanko perässä, meni omia polkujaan ja välillä jopa jäljesti jonkun metrin. Ojakammo puskee pintaan itsepäisesti vaikka niiden ylityksissä ei ongelmia loppujenlopuksi ole. Ensimmäisen kulman takkusi suuntaan jos toiseen, toinen kulma meni hyvin. Kulmamakauksen käveli vain yli ja kun palautin takaisin, söi toisen nakin palasen kunhan kaivoin sen esiin ja putsasin enimmät turpeet, jatkoi sitten mallikkaasti jäljestäen viimeisen osuuden.

Treenit meni päin p*tä mutta tulipahan kasteltua sadepuku. Toivotaan sunnuntaille kuivempaa keliä, ainakin omien koirien suoritusten ajaksi. Metsässä mietin että siinä missä muille rakennellaan halleja treenejä varten ei tätä lajia niin vain sisätiloihin viedä. Mutta on tässä se hyvä puoli että kovilla pakkasilla mekään ei treenata;)