Eiliseksi oli sovittu tokoporukan palaveria. Ja kun Jounilla sattui hiihtokisa samalle päivälle pääsi lapset mukaan kokoustamaan. Asialista oli lyhyt sillä palkittavia cuppilaisia ei ollut paikalla kuin yksi ja uutta vetäjää ei valittu. Kalle häipyi keskenkaiken kokoushuoneesta ja kun huutelin ei kuulunut mitään joten ei auttanut kuin lähteä katsomaan. Helka sylissä sitten liukastuin ovella. Polveni löin ilmeisesti kynnykseen sillä seurauksella etten ylös meinannut päästä, huuli osui myös johonkin mutta pahin oli että Helkalla oli kynänpää suussa ja se tökkäsi reiän posken sisäpuolelle. Vertahan siitä tuli ja huuto oli kauhee. Verentulo kuitenkin lakkasi ja päätimme kokouksen. Kotona aloin sitten suuhun katsomaan lampun kanssa ja siellä oli patti. Vaatteet uudestaan päälle lapsille ja matkalta soitin Jounille että olemme menossa päivystykseen. Päivystyksessä lääkäri yritti painaa kudoksen takas reiästä mutta se ei pysynyt. Niinpä ei auttanut kuin ottaa suunta Ouluun tikattavaksi.

Kalle jätettiin matkalla pikkumummulle hoitoon. Oyksissa Helkaa tutki ensin korvalääkäri joka totesi että ei auta kuin ommella tikki. Verikokeiden kautta osastolle odottamaan että nukutusryhmä vapautuu. Helka oli syönyt hyvin vähän viiden aikoihin joten yllättävän rauhallisesti jaksoi olla. Puoli kahdeltatoista kävimme saattelemassa pikkutytön leikkaussaliin ja alkoi parin tunnin odottelu joka kylläkin meni sohvalla nukkuessa. Kahdenaikoin Helka tuotiin takaisin verkkomyssy päässä tippapulloon kytkettynä. Sairaalan sängyssä ei neiti suostunut nukkumaan joten vuorotellen vaihdettiin syliä jotta toinen saisi nukkua. Muutaman kipulääkkeen kera mentiin aamuun. Aamupalalla maistui omenasose ja vesi. Lääkärintarkastuksen jälkeen odottelimme antibioottipullon tyhjenemistä, tippasysteemit poistettiin ja pääsimme lähtemään kotiin. Loppuviikko ollaan sitten kotihoidossa.

Niinhän sitä sanotaan että ei kahta ilman kolmatta. Toivottavasti tämä oli nyt se kolmas vastoinkäyminen, laskuissa olen mennyt jo sekaisin. Meille näemmä sattuu ja tapahtuu. Töissä en ole vielä ollut yhtään täyttä viikkoa...