Agirotuun on aikaa reilu pari kuukautta ja on aika alkaa opettamaan Plätälle ne muutkin esteet kuin hypyt. Näin vuorotyöläisenä on hyvä hyödyntää vapaita kenttävuoroja aamusta. Kirsin kans sovittiin treenit kasiksi. Plätälle otettiin kahdet putket ja hyppyjä luoksetulona. Putkeen menee mutta sieltä tulee vasta kun itse kurkistan toisesta päästä, mutkaputkea tulee kun huhuilee. Hypyt meni mallikkaasti. Loppuvaiheessa alkoi beaglemoottorikin lämpenemään sen verran että singahteli lentävien lehtien ja lokkien (siellä taivaalla lentäviin) perään, sitten riemuvaihde meni päälle ja käytettiin koko kenttää hyväkseen. Tietysti piti kurvailla Tino-malin kiusaksi kun se oli kiinni. Siinä vaiheessa laitoin käsijarrun kiinni (jälkinaru) ja otettiin vielä muutama onnistunut suoritus.

Kyllä tällä on niitä menohaluja kun vain saadaan halut hallintaan. Plättähän kävi viime syksynä agilityn pentukurssia, kurssi tosin jäi lähinnä katseluasteelle, minun ollessa opastamassa muita kurssilaisia. Ehkä sitä oppii niinkin... Kotimatkalla mietin että Jutan kanssa alkuongelmana oli sen vetävä nenä joka vei koiraa pois päin kentältä (silloin treenattiin hiekkamontulla jossa öisin kävi jänikset treenaileen), Reiska taas ei meinannut nähdä esteitä kun tuijotti niin intensiivisesti makupalaa kädessäni ja kun sitä makupalaa ei ollut, se ei tajunnut että silloinkin pitää liikkua...

Ylihuomenna kokeillaan puomia. Täytyy käydä harjottelemassa nuo kontaktiesteet kentällä ennen kuin pikkukoiran juoksu alkaa, kotona voidaan sitten treenata pujottelua ja hyppyjä (ja sitä luoksetuloa).