Kallen 1½-vuotisneuvolareissu olikin oikeesti vasta vuosi 7kk-reissu, niitä aikoja ei nykyään saa kovin pian. Tuokin aika varattu marraskuussa, itse olen yrittänyt saada viime aikoina lääkäriaikaa ja ensimmäiset vapaat ajat on viikon päähän. Siinä ehtii heikommat poistua jo elontieltä ennen hoitoon pääsyä...

Neuvolassa Kalle ensin tutki odotushuoneen leluja ja kun päästiin hoitohuoneeseen lelujen tutkiminen jatkui. Oli neuvolantädillä liian pieni pöytä tai liian monta leikkiautoa, kun eivät sopineet kaikki pöydälle. Kuulo testattiin piipparilla jota sai Kallekin sitten piippauttaa ja piipauttaa ja piipauttaa... Palikoita pinottiin torniksi kaikki viisi ja helmi nostettiin sievästi pöydältä vasemman käden eturormi-peukalo otteella. Kun sanoin että otappa toisellakin kädellä, nostettiin helmi taas vasemmalla ja laitettiin ensin oikeaan käteen jolla ojennettiin tätille. Onnistui homma kuitenkin myös oikeallakin.

Puntarilla seistessä piti ihan läheltä katsoa vaihtuvia numeroita ja ehkä siksi lukemat vaihteli, korttiin merkattiin lopulta 10kg (kotona viisaripuntari näyttää  11kg). Pituutta yritettiin ensin mitata kuin vauvoilta konsanaan, mutta vastahankaisuuden jälkeen Kalle näytti miten isot pojat mitataan. Leuka suorassa seisten ja kantapäät seinässä kinni: 86.2cm. Ei ihme että osa vaatteista vaikuttaa kittanoilta.

Vaikka puhetta ei Kallelta vielä tule joitain sanoja lukuunottamatta, on puheen ymmärrys valtava. Neuvolatäti epäilikin että kun alkaa puhumaan niin tekstiä sitten tuleekin, Luoja varjelkoon etä sitä päivää odotan kauhulla. Meillä ei sitten varmaan hiljaisuutta kuule. Rokotukseen ei sanonut mitään, kotona esitteli laastariaan vähän väliä.

Itku ja omatahto -näytteet annettiin kun neuvolasta piti poistua. Ei halunnut Kalle uskoa että siellä ei ole majoitusta. No, parin viikonpäästä menemme sitten lääkärin tutkimuksiin.