Ja tapahtu erräänä päivänä, että talon emännältä kävi käsky, että koirien on joululahajansa ihte tienattava. Tää oli eka tämmönen joulu ja niinpä kaikki lähti ulos omille teille. Nii lähti Reiskaki Ketunperältä Raahen kaupunkista kohti Ruukin maneesia josa sunnuntaisi on käyny akilitiä ottamasa. Aikansa nollarattaa juoksennellesa Reiska päätti palata kottii kahtommaa oisko lahaja jo oottamasa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sillä välin Plättä on juoksuttanu jäneksiä mehtäsä monta täyttä errää. Reiskan ja Plätän palattua kotipihhaan väsyneenä, täris Jutta ja Ruska ejelleen ovella meleko kylymissää ku eivät olleet viihtiny mihinkää lähtiä. Niitä ei ollu päästetty vielä sissää ku oli siivouspäivä.

Niillä seuvuilla oli palijo vasaaneja ja pölijä Papu luuli saavansa niitä kiinni. Yhtäkkiä iso mehto seiso sen eesä ja sano: ”Elä pelekää että jäät iliman lahajaa. Nää oot tänä vuonna päässy nii hyvin tavoitteisiis että oot pakettis varmasti ansainnu. Sää löyvät sen kuusen alta alimpaan oksaa köytettynä.”

Ku mehto oli noussu takas korkeimpaa mäntyy, mietti Papu että ny äkkii kottii kahtommaa pitikö linnun puhheet paikkaansa. Matkalla se kiitteli kaikki reenien kaverit, näyttelyhäntlerit, vennee soutajat, siente vetäjät ja kaikki muukki että oli saanu mukkaa tulla.

Kotona muut koirat makas ölövinä omilla petteillää ku Papu saapu. Se kerto muille mitä mehto oli raatannu ja niinpä ne meni kaikki viis yhesä kattommaa kuusen alle. Sielähä ne valtavan kokoset possun korvat oli jokkaiselle oottamasa rusetilla koristeltuna. Joka koira nautti lahajastaa tyytyväisenä ja mietti omasa pääsään mitä kaikkia on kulunee vuojen aikana tehenykkää.

Rauhallista joulun aikaa kaikille ystävillemme!

toivottaa Pakkasaamun koirajengi ja talonväki