Ilta Ylläs

Olimme koko jengi aloittamassa hiihtokauden Ylläksellä. Keskiviikkona pakattiin sukset ja kassit autoon ja perillä olimme puolen yön jälkeen. Torstaina testasimme jo ladut ensimmäistä kertaa. Maisemat olivat jouluiset ja lunta oli kaikkien muiden riemuksi paitsi Jutan, Jutan riemuksi mökissä taas lämmitettiin takkaa vaikka halkoja saikin jännätä saapuvaksi. Jouni kierteli tuntureiden latuja aamusta ja minä tyydyin tasamaa hiihtoon päivällä. Aamuisin Kallen ja koirien kanssa pulkkailtiin, koirille oli jäniksen jälkiä haisteltavaksi taas paljon (jopa mökin ikkunan alla) ja lenkkievästyksestä olivat porot pitäneet huolta. Pitkä viikonloppu hurahti aivan liian joutuin ja sunnuntaina palasimme loskaiseen kotipuoleen.

Reissutuliaisena valmistuivat Jounin lapaset sekä Kallen pipo. Molemmat tehty moneen kertaan. Lapasista toisen tein menomatkalla loppuun ja aloitin toisen jota kudoin aina katuvalojen aikana. Mökille päästyä jouduin sitten korjailemaan virheitä sieltä täältä. Mökillä tein sitten ne loppuun ja odottelevat nyt päättelyä. Lapasissa on reiät peukalolle ja etusormelle joten ne kädessä voi vaikka ampua tai käydä pilkillä. Vähän olen pettynyt tuon seiskaveikan väritykseen, oli niin tumma ja värivaihtelua oli aika vähän. Kallen piposta tuli ensin liian iso, sitten liian pieni ja kolmas malli oli liian lyhyt. Sen tein virkkaamalla Novitan Foxista. Ja tuollainen karvalanka on aika tympeä purkaa.

Lomatyöt

Viime maanantaina lenkillä ollessa oli ojassa auto. Sen keula ja etuikkunat oli peitetty pressulla. Takasivuikkunaan oli levitetty oranssi huomioliivi. Ohi mennessä luulin kuulleen ääniä autosta mutta kun enempää ei kuulunut jatkoin matkaa. Palatessa koirat olivat auton kohdalla vähän sähikäisiä ja jälleen kuului autosta ääniä. Huusin että onko siellä joku ja suorastaan säikähdin kun huomioliivin takaa kurkisti mies. Kysyin onko kaikki kunnossa, mutta mies laittoi liivin takas ikkunan suojaksi. Katsoin viisammaksi soittaa poliisille. Koirien ja Kallen kans en totisesti aikonut tehdä autoon tai sen sisältöön lähempää tuttavuutta. Poliisit aikoivat käydä tarkastamassa tilanteen, me jatkettiin kotiin.

Seuraavana aamuna koin taas säikähdyksen kun nuohooja tuli kun olin vielä aamukahvilla. Meillehän ei tänne syrjäseuduille yleensä kukaan tule ennakkoon ilmoittamatta...

Kallen sanavarasto kasvoi loman aikana sanalla Ntta (=Jutta), lisäksi elekielen entiedä/loppu tehdään jatkossa laittamalla kyynärpäät yhteen ja kääntämällä kämmenet ylöspäin (juu, tiedän että kokeilet sitä heti). Opeteltiin myös laululeikki tuiki, tuiki tähtönen jossa meinaa jätkän hermot mennä jos ei osaa heti laittaa etusormiaan tähti-asentoon. Lapinreissulla huomattiin myös että Kallen saa täysin hereille hetkessä sanomalla kuorma-auto tai traktori. Ja paikoilleen saa istumaan sanomalla lintuTV alkaa (tosin silloin on paras olla telkkarissa jotain lintuihin liittyvää), luonto-ohjelmat onkin ainoita mitä meillä Kalle saa katsoa maajussien lisäksi. Viime viikolla kotona eräänä aamupäivänä oli luvattoman hiljaista ja kun huutelin mitä Kalle tekee, tuli pikkumies keittiöstä suun ympärys ja kämmen sokerista valkoisena, toisessa kädessä vanilijasokeri purkki ja sanoi minulle "NamNam". Niinpä...