Ei tullutkaan kukkasia vaikka yhtä kauniita ovat ellei kauniimpia. Kamalan vaikeita nämä nimiasiat päättää, liikaa hyviä ehdotuksia. Koko pentue on sellainen josta jokaikisen haluaisin pitää itselläni. Harmi ettei ole koirapaikkaa auki kun vois tulla valinnan vaikeus. Sen sijaan tiedän jo että heinäkuun puolivälissä meillä eletään vaikeita aikoja. 

Pentulaatikon reunat ovat jo liian matalat joten pennut vilistää vähän väliä pitkin takkahuonetta. Ensimmäiset matolääkkeetkin maiskuteltiin, samoin on tutustuttu ruokakupin sisältöön. Kunhan ilma hiukan lämpenee niin piipahdamme ulkona. Meillä kun tuulee aina jonkin verran niin keli ei vastaa mittarin näyttämää lukemaa.

Pirkkapekka tai Petelius tai PP on reipas pieni beaglepojan alku. Se tukkeentuu mitä ihmeellisimpiin koloihin.

Pompannappi on pieni ku viissatanen fiiatti. Pentulaatikossa ei enään viihdy vaan nukkuu laatikon vieressä Plätän patjalla. Pentueen rohkein ja oman tien kulkija. Pompannapissa on sitä jotain...

Poppanen on myös hyvin reipas ja osaa sanoa isosti väy. Poppanen on myös se joka roikkuu toisten pentujen  korvissa ja hännässä siis aina valmis pieneen painileikkiin.

Poppaloora tarttis jonkinlaisen poppaskonstin sillä se on varsinainen Parku Parkkonen. Se nimittäin parkuu kun jää yksin tai nostetaan laatikosta lattialle. Ei vielä minkäänlaista rohkeutta lähteä tutkimusmatkalle. Tosin se on pentueen isoin siis puntarilla joten ehkei jalat vielä jaksa takapuolta kantaa. Istua töröttää sen sijaan, ja parkuu...