Eilen Reiska kisas kaks starttia Oulussa. Mutta tulostaso jäi ohjaajan takia heikoksi. Jos tässä lajissa ei ole täysillä mukana niin niitä tuloksia on turha odottaa, se on päivän selvää. Aamun ensimmäinen rataantutustuminen oli klo 8. Siis tiesi tosi aikasta lähtöä ja vielä aikasempaa herätystä kun talvinopeudet oli säädetty, vai oliko ne?

Kisoissa oli uusien agilitytuomareiden kolleegio joten koirien menoa seuras useampi silmäpari. Se ei meidän menoon tosin vaikuttanut mitenkään, ainakaan siihen virhepuoleen. Ekalla rataantutustumisella meidät vissiinkin unohdettiin sinne kierteleen ja minäkin sitten lopulta luovutin kymmenen minuutin jälkeen ja tulin pois kentältä. Rata vaikutti suht helpolta suoraviivaiselta, ainoat ansat Reinolle oli pujottelusta putkeen meno ja loppusuoralla ollut houkutus putki. Kun koiran kans radalle päästiin ei omat jalat tuntunut lainkaan omilta, ihan jäykät eikä juoksemisesta meinannu tulla mitään. Tähän ei auttanut lainkaan se että koiralla oli vauhti kuin formula autolla. Oma elo oli lisäksi unen ja valvetilan rajamailla (johtuen Helkan huonosta yöstä) niinpä kaikki käskyt oli melkeimpä hyppy. Reilu koira kuitenkin meni putkeenkin hyppykäskyllä kun kädellä ohjasin. Eka herätys, ja positiivinen sellainen oli kun Reiska alkoi pujotteleen. Hemmetti, sehän tekee sitä ihan itse, mä jäin ku nalli kalliolle. Silmänräpäyksen ehdin miettiä että kirinkö kiinni vai pidänkö vaan perää. Menin kuitenki varmistaan viimeisen kepin jotten vahingossa vedä liian aikasin Reiskaa putkeen. Putken jälkeen oli keinu joka mattopäällysteinen (meille uus tuttavuus). Reino meni melko vauhdilla sen, hyvä ettei tullu lentokeinuksi. Puolen vaihto oli tarkoitus tehdä joko ennen tai jälkeen A-esteen, riippuen koiran vauhdista. Nippanappa ehdin sen tekemään A:n jälkeen koiran tullessa jo kontaktille. Yksi rima tippu kun Reiska joutui hyppäämään ihan viimetinkaan kun kartturi nukkui. Ja loppusuoralla koiran mentyä pussiin vaihdoin puolta ja sain samalla vedettyä koirankin ohi seuraavan esteen josta kielto. Huh-huijaa. Tän jälkeen alkoi itsensä herättely ihan tosissaan ja potkimalla.

Toisella radalla aloin olla jo enempi hereillä, ainakin luulin niin. Rata ei pitäny olla paha Reiskan tyylille, putkiin menot oli ns. väärästä päästä mut tässä luotan koiraan kun se ei treeneissäkään monesti mene muutakuin sinne minne näytän. Jälleen pujottelu jaksoi hämmästyttää mua. Tän jälkeen alkoi hankaluudet. Repekka takertui pussiin, pääsi kuitenkin itse irti, omat pasmat meni tollottaessa sekasin ja puolenvaihto meni myöhäseksi jolloin koira ohi putken suun. Reitti korjattu ja loppuradasta ei juurikaan hämäriä muistikuvia enempää. Reiska kuitenkin tuli ohi A-esteen kun en antanut käskyä ja niinpä päätin vetää vain loppusuoran. Koira kuitenkin teki työnsä hienosti vaikka minä olin ihann toisella planeetalla. Makkara oli hyvinkin ansaittu, toiselle meistä. Nämä suoritukset ei ollut ollenkaan sitä tasoa mitä oikeesti ollaan. Koira oli tasoaan paljon parempi ja ohjaaja tosi tosi huono suorastaan surkea, eli yhdistelmä ei silloin toimi mitenkään.

C-kisa:  10/-6.72, sijoitus 4. D-kisa: hyl.

Nämä muuten oli ekat agilitykisat joissa oli parkkihalli autolle. Kotiin päästyä nostettiin estekorkeus tonne 160cm eli aloin katteleen töllöttimestä Helsingin horse showta. Ittiään on otettava niskasta kiinni ja alettava jo valmistautuun parin viikon päässä olevaan kisaan.