Vuosi vaihtui vanhoin kujein. Lapsetkin näkivät raketteja vaikkei me edelleenkään moisia turhakkeita ite ammuta. Reiskalle unohdin hankkia homeopaattisia rauhottavia mutta se olikin yllättävän rauhallinen, siitä huolimatta se ulkoili kytkettynä illan. Lähinaapurin rakettiräiskeen ajaksi koirat sai puruluut jolloin huomio kiinnittyi ihan muihin asioihin kuten kaverin luun kyttäämiseen ja oman vahtimiseen. Plättä sen sijaan kierteli perässä ja katteli ikkunasta lasten kans. Kallen huutaessa "tuolla" (raketti) sai Plätän haukahtamaan.

Viime vuosi oli kyllä meidän harrastustasolla heikko kaikinpuolin. Reiskan nousujohteinen agityura koki päätöksen ontumiseen ja syyksi paljastui osittainen ristisiteen repeäminen. Toipilasajan jälkeen jalka ei ole vaivannut normikäytössä eikä edes Ylläksellä lenkkeilyissä. Agilityhommat menikin koko alkuvuoden vähän matalaliitoa kun Plätän kanssa piti  opetella pelaamaan yhteen. Plättä aloitti valmennuksen Tupoksella minkä vuoksi agility on jälleen kivaa. Tavoitteissa päästiin siihen että kisakirja korkattiin mutta ihan toivottua tulostasoa ei saavutettu. Mejä jäi meillä normaalivuotta vähemmälle, mutta siinä Plättä tekas tarvittavan ykköstuloksen ilman treeniä eli kyllä se oikeesti osaa. Voi-luokkakin käytiin kokeilemassa. Papulle mejävuosi oli nousujohteinen: ekasta kokeesta VOI3 ja toisesta (ja vuoen viimeisestä) VOI2, liekö se seuraava sitten numerosarjan seuraava? Vepeä oli tarkoitus kisata enemmänkin mutta kokeet sattui muiden menojen kans päällekäin. Toko on jäänyt kun aika ei riitä ja ajanpuute syö mun motivaatiota. Paskahomma sanoisinko. Papu kokeili myös nomea osallistumalla joukkueeseen hankinomeen. Siinäkin intoa piisaa mutta puuttuva äly ei riitä ihmetekoihin.

Plättä kävi luonnetestissä tekemässä kelposuorituksen beagleksi. Se on juuri semmoinen kuin oletinkin. Näyttelyissä Plättä kävi 9 kertaa, Papu 2kertaa ja Ruska 4 kertaa. Koskaan ei olla vissiin näin vähän näitä kierretty. Tää harrastuspuoli on mulle nykyään enempi sitä että näkee tuttuja. Lähialueilla pyörii samat tuomarit, ilmottautumismaksut nousee ja ihmiset jaksavat vain valittaa siellä ihan kaikesta (Limingan näyttelyn jälkeen laitoinkin sähköpostilla kiitoksia järjestäjille). Tylsää hommaa siis paitsi seuran puolesta. Ruska oli kaikissa näyttelyissää ROP-veteraani, yllättäävääkö? Paavo kävi heiluttaan häntäänsä kehässä Kaisalle erinomaisen verran. Plättä oli pari kertaa ROP ja pari kertaa VSP, loppuvuonna jäniskoira oli jo liian luikku missikisoihin. Neljäs cacib saatiin, mutta silti paras arvostelu toi tuloksen EH2.

Muussa elämässä viime vuonna oli enempi sairaanmoista menoa. Helkan allergiat, posken haava, Kallen nivustyräleikkaus, alkuvuoden jatkuvat sairastelut ja sitten vielä siihen päälle Reiskan jalkavaiva ja Ruskan nisäpatit. Papun suvusta on löytynyt harmaakaihia, nivelrikkoa ja allergiaa... Oma jaksaminen joutu venymään välillä kuminauhan lailla...

Tälle vuodelle ei isompia tulostavoitteita laitettu. Papu ja Plättä jatkaa mejäilyä jos joskus sattuisivat kokeisiin pääsevän kun niihinki on niin tunkua että rajoituksia tulee jos jonkinmoista. Oulaisten mejäilijöille lupailin että mikäli AVO-kokeen järjestän niin eiköhän mulla joku koira sinnekin löydy kun järjestelyt oli niin hyvät. Näyttelypuolella olen jälleen mukana ainakin parissa järjestelypuolella, katotaan josko johonkin koirankin ilmoittelen, riippuen vastaako tuomari ja ilmomaksu toisiaan. Epen seuramatkoille olen paikan varaanut, toivottavasti varaus on vielä voimassa ja mukaan saan jonkun koirankin. Kalenteriin on varrattu aikaa myös vaellukselle Kuusamoon karhunkierrokselle ja elokuussa jätämme sorsastuksen aloituksen väliin ja suuntaamme Jounin kans Helsinkiin kuuntelemaan U2:sta.

Terveyspuolella on tavoitteita enemmänkin niin kaks- kuin nelijalkasille. Jutan kunto on ikäänsä nähden suht hyvä, välillä on honompiakin aamuja kuten vanhuksilla monesti. Itse se silti syö, juo ja ulkoilee mikä on mun kriteerit "elämälle". Ehtoopuolella silti mennään ja jokainen päivä eletään kuin se olis viimeinen. Tällä hetkellä muori on kuin nuori hupakko kun on juoksussa Papun kans. Papu oli tarkoitus leikkauttaa viime vuonna, miten lie jäänytkin mutta ei se ois myöhäistä vieläkään toteuttaa. Ruskan nisäpatit pitäisi poistattaa joten eläinlääkäri tulee varmaan tutuksi. Koiramäärän lisääntyminen olisi suotavaa, onhan tänä vuonna meidän koirien keskiikä 8.5v. Kivoja yhdistelmiä pidetään aina silmällä, myös muistakin roduista...

Tulossa siis ihan elettävä vuosi