Raahessa oli Hummastinvaaran raviradalla harkkaravit jonne me ipanoiden kans suunnattin. Helkalla oli näkemisen arvoinen ilme kun parkkipaikalla hölkötteli joka puolella hevosia. Kallea kiinnosti jälleen vain parkkiksen reunalla olleet traktorit, sininen ja punanen. Jossun kans veikkailtiin lähtöjen voittajaa, mutta sillä tietoudella ei ainakaan kannata totoluukulle vaivautua jonottamaan. Nimittäin jokainen voittajan näköinen joko laukkas tai oli viimenen ellei ollu sitte pois. Kalle selitti Helkalle että hevonen sanoo ihahaa silloin kun keulii. Monté-lähdön alussa Kalle kysyi onko setä ottanut heppoilta peräkärryt pois?

Peräkärryttömiä hummia?

"Tuo voittaa varmasti"

Ravimakkaroiden jälkeen jaksoi sitten muutakin kuin seurata hevosten juoksemista. Helkaa kiinnosti suunnattomasti Jossun mukana ollut Esko-corgi kun taas Kalle touhuili Jennin kans ihan omiaan. Piti jo rauhoitella lähtöjen ajan tilannetta ettei hepat sen takia ainakaan joudu uusimaan lähtöään.

"Kato äiti, tällä koiralla on samanlaiset korvat ku mullakin!"

Ravien loputtua suunnattiin Jossun perässä niiden treenikentälle, tosin vähän pitemmän kaavan kautta jotta Helka nukahti autoon. Ja kappas kun satoi räntää/rakeita niin johan se on agilityn aika. Plättä pääsi mukaan Tupoksen valmennusryhmään, mutta eka treenikerta on vasta 15.10 joten siihen asti täytyy pärjätä omin nokkinemme. Onneksi Jossu huolii meidät aina välillä treenikamuikseen. Kentällä oli pätkä jossa koiraa sai vetää hyppyjen välistä ja ite peruutella. Niin ois saanu jos Plättä ei ois ollu käsijarru päällä. Mä tunsin itteni tosi nopeeksi kun koira ei kulkenu mihinkään. Uusvanha pussi tuotti taas herkkähipiäiselle kuningattarelle vaikeuksia kun märkää kangasta piti ihan ite nostaa. Vauhtia saatiin makupalakipolla, mutta vain kipon suuntaan, toiseen suuntaan vauhti ei lisääntynyt yhtään. Huippuhienoa siksak-pujottelua piti kans treenata, kateellisena.