Kajaanin näyttelypostin tullessa olin vähän ihmeissään kun kuoresta paljastu vain yksi numerolappu. Sitte muistin etten mä sinne ilmoittanutkaan ku Ruskan ja Petun jonka posti oli menny Ristiinaan ja Lempin posti tietty Vihantiin. Harvemmin on kotoa lähdössä vain yksi koira, onneksi Lempi poimittiin matkalla kyytiin ettei ihan "tyhjällä" autolla tarvinu ajella.

Kajaanin näyttely oli ahtaampi ku muistin. Liekö koiria enempi vai ihmisiä enempi vai kehät erilailla järjestetty. Uudet näyttelysäännötkin tuli tuolla testattua. Eihän niihin isoja muutoksia tullu. Tyhmää vain ottaa kilpailuluokkaan taas ne erittäinhyvän-saaneet koska eivät kuitenkaan jatka kilpailua. Lisäksi päänvaivaa aiheutti sekin ettei nauhoja enään jaeta joten silmä tarkkana piti olla että sai tuloksia ylös. Näiden sääntöjen myötä kaipaan tulostauluja takas...

Beagleja oli kaikkiaan 25 joten ihan kiva määrä. Näyttelyssä otti päähän kun tuomarin tuttavat kävi juttelemassa kesken arvostelun tuomarille. Koirat odotti vuoroaan kehässä ja kehänlaidalta tuomarin kanssa juoruttiin vissiin koko suvun kuulumiset. Lisäksi se että tuomari on näytteille asettajan tuttava ei mielestäni tulisi näkyä kehässä. Ainakin minua on aikoinaan neuvottu että tuomarille puhutaan vain jos tuomari jotain kysyy. Tietty vaatii selkärankaa arvostelevalta tuomariltakin että huomioi vain koiran eikä esittäjää. Kehän jälkeen voidaan vaihtaa kuulumisia mikäli kyseinen tuomari ei ota ryhmäkilpailua tai tuttavan koira ei ole ROP.

Meidän porukasta kehään pääsi ensin Petu. Petu käyttäytyi hyvin ja malttoi jopa seistä paikoillaan kun yhteisymmärrykseen päästiin. Petun liikkeet on vain niin reippaat että se ei päässyt oikeuksiin kun edellä menevät juoksi niin hitaasti. Petu sai SA:n muuta jäi harmittavasti PU-luokassa sijoitusten ulkopuolelle. Kirjaimellisesti hännänmitan päähän.

Lempi esiintyi nuortenluokassa. Liekö lähestyvä juoksu pistänyt Lempin ruokahalun minimiin sillä viimeaikoina kuppiin jäänyt ruoka näkyi koiran hoikkana olemuksessa. Lempillekin kuitenkin laatumaininta erinomainen vaikkei SA:ta tullutkaan. Viimeisenä kävin kehässä Ruskan kanssa. Ruppana on mahdottoman pirteä (=ahne) ja tekee kaikkensa ruuan eteen. Ruska upeasti narttujen neljäs. Parhaan veteraanin valinnassa uros hullaantui Rupsusta niin paljon ettei suostunut kulkemaan kuin takaperin edellä. Niinpä Ruska laitettiin edelle juoksemaan mutta hävisi silti urokselle. Eipähän tarvinnut jäädä odottelemaan isojakehiä.

Ennen kotiinpäin lähtöä kävimme Mervin ja Mikon luona syömässä ja leikkimässä. Kotimatkalla palautettiin Lempi ja ostettiin aitoa maitoa pullanleipomista varten. Kotona olikin suru sillä Helkan toinen pieni polly pocket nukke oli kadonnut. Viestittelin asiasta ja seuraavana aamuna Lempilästä tulikin Helkalle iloisia uutisia, nukke oli löytynyt ja kotiutui viikolla postin tuomana. Kiitos Riikka!

Petun arvostelu: "Mittasuhteiltaan oikea, voimakas tyyppinen. Voimakas komea pää. Keskikokoa. Hyvä voimakas luustoinen, erinomaiset mittasuhteet ja raajarakenne. Liikkeessä etuasentoinen häntä. Erinomainen luonne. Terhakka luonne.39cm." NUO ERI3 SA tuom. Sakari Poti

Lempin arvostelu: Keskikokoinen, mittasuhteiltaan oikea.. Kaunispiirteinen hieman kevyt pää. Hyvät vahvat korvat. Tiivis runko. Hieman jyrkkä vatsaviiva. Hyvät kulmaukset. Raajaluusto kehittyy vielä. Erinomainen karva. Liikkeessä hieman etuasentoinen häntä. Kevyt liike. Rauhallinen luonne. NUO ERI3 tuom. S. Poti 

Ruskan arvostelu: Keskikokoa hieman pienempi, mittasuhteiltaan erinomainen. Kevyt tyyppinen (hieman). Ikäisekseen hyvässä kunnossa. Kaunispiirteinen pää. Erinomainen runko- ja raajarakenne. Hyvä turkki. Pysty häntä. Kevyt liike. Esiintyy vielä kovin ryhdikkäästi. Terhakka luonne. 35cm. VET ERI1 SA PN4 VSP-veteraani tuom. S. Poti