Uusi vuosi ja uudet kujeet. Näinköhän se menee? Mitäs kujeita me sitten menneellä vuodella tehtiin? Päälimmäisenä mielessä on P-niinkuin pennut. Niitä odotellessa ja paapoessa meni kolmasosa vuodesta ja Poppanen von Soppanen on edelleen meidän ilona tai riesana miten sen nyt ottaa. Poppis on aivan erillainen luonteeltaan kuin meidän muut. Poppis on nimittäin kaikkialla missä itsekkin ollaan. Silti se metsällä tutkiskeli omia aikojaan jälkiä ja hajuja Jounista välittämättä. Ja jos Kalle kolmisen vuotta sitten leikki Plätän kanssa niin nyt Poppis leikkii lasten kanssa. Ja jopa Reino on hyväksyny Poppasen mikä on paljon kun Papullekkin on kannettu kaunaa vuosia. Yksi kysely Poppasesta on tullut mutta siinä perheessä haettiin vähän erillaista koiraa, eli edelleenkin on tarpeeksi hyvä koti hakusessa...

Plätän koko vuosi onkin sitten mennyt samoissa merkeissä eli pennuissa. Agilitystartteja oli neljä plus joukkuerata ja kerrottavaa niistä ei ole. Valmennuksissakin aika meni lähinnä koiran motivointiin joten siitä lajista ollaan nyt tauolla kesään asti, katsotaan sitten kiinnostaako vai ei. Näyttelyitä oli yks alkuvuodesta ja yks syksyllä. Mejänkin treenaus jäi vähälle ja se ainoa koe oli pohjanoteeraus. Ainoa missä lajissa on tapahtunut edistystä on metsästys ja siinäkin innokkuus on tuonut hakulöysyyttä eli haukahtelee jo siinä vaiheessa kun selvittelee jälkiä jäniksen piilolle. Kokeissa tästä tulee miinuspisteitä, käytännönmetsästyksessä sanoisin tätä hyödyksi jotta isäntä osaa olla valmiina pian alkavaa ajoa varten.

Viime vuoden ilonaihe oli Reiska joka jo kerran sairaseläkkeelle jouduttuaan teki paluun agilityareenoille ja jäätyään nyt ihan virallisesti eläkkeelle. Mitään nollatuloksia me ei tehty mutta Reiskan kanssa oli treeneissä ja kisoissa sitä tekemisen meininkiä. Siinä nautti taatusti meistä molemmat joka hetkestä. Tällä hetkellä on vähän takki tyhjä oman agilityn jatkon suhteen. Kaikki riippuu vähän muista tekijöistä, löytyykö Plätän kadoksissa ollut motivaatio ja löytyykö Poppaselle jotain kotia. Omaa tuntumaa agilityyn pidän yllä vetämällä treenejä muille. Oli nimittäin aika iso pudotus kun aikanan oli poissa lajin parista tovin aikaa.

Ruska pyörähti vuoden aikana veteraanikehässä kolme kertaa ollen joka kerta rop-vet ja sijoittuen vielä kerran BIS-vet kehässäkin. Ruskalta poistettiin kesällä kolme nisäpattia ja nyt huomasin että pari pientä löytyi taas. Papu kävi pari näyttelyä, pari vepekoetta ja yhden mejäkokeen. Tavotteita ei silti saavutettu. Papukin toimi käytännön metsällä paremmin kuin aiempina vuosina.

Mitäs tänä vuonna?

Ainakin toivon vähemmän tikkejä koirille kuin viime vuonna jolloin poistin niitä Jutasta, Papusta, Ruskasta ja pennuista. Toivon myös että eläinlääkärissä käytäs kuten aikoinaan eli vain pakollisilla rokotuksilla. Eli terveyttä kaikin puolin kaikille. Jutan ja Reiskan tavoitteena on pysyä terveenä ja viettää kotikoiran elämää. Reiskahan kyllä saisi uusilla näyttelysäännöillä osallistua näyttelyynkin mutta mitäpä sitä sinne viemään kun ei ole mitä tavoitella ja on tuota muuta sakkia ilmoitettavana.

Papun tavoitteet on käydä pari kertaa näyttelyssä ja pari kertaa mejässä. Näyttelyistä ei mitään tavoitella mutta mejästä voisi se ykkönen jo tulla. Vepeäkin harrastetaan mikäli treenit onnistuu entiseen malliin.

Ruskalla ei ole tavoitteita vaikka vetskukehiin ilmoitetaan aina tilaisuuden tultua. Ruskan tavoitteet on pysyä mahdollisimman patittomana.

Plätällä tavoitteiden pääpaino taitaa olla mejässä eli ykkönen, mieluusti useampikin. Agilityyn ei uskalla tavoitteita laittaa kun en tiedä Kuningattaren ajatuksen kulkua lajin suhteen. Ja näyttelyissä käydään enempi kuin se kaksi kertaa mitä viime vuonna. Ajokoe puoli on täysin Jounin heiniä joten siihen en tavoitteita tiedä laittaa.

Oma tavoitteeni on olla yhtä itsekäs kuin viime vuonnakin eli ajattelen itseäni ja teen vain sitä mitä haluan ja mistä pidän.

Toivotan onnistumisen iloa kaikille ystävilleni alkaneelle vuodelle!