Papun kans käytiin toko-opissa pitkästä aikaa. Häiriötekijä oli treenissä mukana: Kalle. Käskyjä tuli Kallen toimesta tuplana mutta kohtalaisen hyvin näytti Paavo toimivan.

Treenit aloitettiin seuraamisen juoksuosuudella. Koirassa oli virtaa niin paljon että hyvä ettei valaissu kenttää. Juoksuosuudet meni välillä hyvinkin, mutta heti jos kontakti tippuu seuraaminen menee väljäksi ja haahuilevaksi. Toinen huomioni oli se että minä ylläpidin sitä kontaktia. Jos nostin katseeni koirasta, Papun kontakti meni entistä huonommaksi. Sen siitä saa kun ei ole tätä opetanu koiralleen kunnolla .

Tunnarissa nähtiin missä ollaan menossa: ruohonjuuritasolla. Tähän pitäs panostaa enempi jos mielii ennen kesää kisata. Papu kyllä noutaa, joko erillään olevan tai ekan mikä kohalle sattuu. Ei siis yhtään edes haistele. Aloitamme siis alusta ennen kuin on oikeestaan edes edetty.

Luoksetulot oli hyviä. Omana töppinä päästin koiran liian monesti turhan pitkälle ennen pysäytyskäskyä. Koira tosin ehti kiihyttää sillä matkalla ihan laukalle asti kun ravilla lähti. Tässä vaiheessa alkoi Papun innostus hiipumaan. Lopuksi vielä liikkeestä istumisia. Toimii, mutta hitaasti. Omaan käskytykseen pitää kiinnittää huomiota. Papu nimittäin joka kerta pysähtyi ja hetken mietti mitä sanoin ennen kuin istahti. No onhan meillä totaalitauko, ihan reilun mittanen jolloin ei tosiaan ole tehty yhtään mitään tokoon liittyvää.