Meillä ei maatamullistavia ole tapahtunu. Pitkänä perjantaina Kallelle oli pääsiäistipu muninut sänkyyn, kylläpä oli pikku-isäntä mellevänä kun aarteen löysi ja sai aamupalaksi semmoisen nauttia. Vapaat oltiin ihan kotosalla. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Kalle valitteli jalkaansa, mutta eipä siinä mitään näkynyt. Paitsi aamulla oli pilkkuja polven kohdalla ja sääressä, ja vain toisessa jalassa. Pikainen nettitohtorointi tuotti tulosta että mikään rokko se tuskin on kun kuumetta ei ole joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lintukirput. Ja ulkonahan me ollaan touhuttu. Koska näpyt alkoi jo illalla häipymään eikä uusia ilmaantunut niin arki saattoi alkaa. Ja olihan tuolla lähipellolla pääsiäisen pyhinä suuri määrä joutsenia, hanhia ja töyhtöhyyppiä joten ei ihme että kirppuaikakin on koittanut.

Taloudestamme löytyy yksi tosi onnellinen: Helka. Heksu-peksu on nimittäin oppinut kiipeämään sekä sohvalle että Kallen sänkyyn, niistä sitä riemua riittää. Alastulo ei vielä mene oikein oppikirjan mukaan. Potallekin neiti "osaa pyytää" kun tuotokset on ensin väännetty vaippaan. Kengät on yhä ihania ja niitä laitetaan sekä jalkaan että käsiin. Käsiin puetaan myös kaikki mahdolliset vaatekappaleetkin.

Koirahäkissä alkaa olla viimeiset oleskelupäivät. Sitten on kelirikko semmonen ettei viitsi kavereita kiusata. Papu on lenkillä erikoistunut lapinkullan noutajaksi ja tuottoisia kilometrejä on ollutkin. Plätän kanssa on kokeiltu canicrossia. Kotiinpäin saan juosta ihan kierossa kun koira tahtoo kirmata penkan päällä, onneksi lumet kohta on tyystin kadonneet. Reiskan polvi ei ole oireillut homeopaattisen kuurin jälkeen joten toivotaan että kestää tämmöisen meiningin. Jutta on jostain syystä laihtunut ja kuihtunut huomattavasti, lisäksi sen intohimo ulkona on multa. Kenties ruokaan pitäs lisätä jotain mutta mitä? Samaa sporttiahan se syö kuin muukin sakki. Muita epäilyksiä en halua ajatella...