Sairaala - terveelä?

Jouni ja Kalle noutivat kotiin tänään auringon palvojan ja kalakkilaivan kapteenin. Jos sanotaan että sairaalassa tulee terveeksi, niin on varmasti päin vastoin jos sinne laitetaan terve, niin sairaanahan sieltä pois pääsee. Paikallinen sanontakin on että terveyskeskuksesta selvisi hengissä vain se yksi "kuuluisuus" joka karkasi. Viikkoon en ole ulkona käynyt, mitä nyt raitista ilmaa ikkunasta haistellut. Ja ikkunanäkymästä saattoi vaikka ajankuluksi laskeskella vuodeosaston seinän tiiliä. On kuulkaa tullu hyödynnettyä televisiolupaa koko rahan edestä. Eka päivät olin viellä letkuilla köytetty ja sängyssä laidat ettei vaan pääse liikkeelle. Sänky oli tosin moottoroitu, mutta eteen ja taakse nappia en löytänyt. Onneksi oli puhelin, vaikka kuuluvuus ei hyvä ollutkaan. Koko viikon sain olla huoneessani yksin, oikeestaan onneksi. Kiitokset vielä Jossulle joka kävi piipahtamassa "ohikulkeissaan" sekä Erjalle joka piti minut nettiajantasalla.

Jengin nuorin

Pikku neiti sai pitkään koko osaston huomion kun oli ainoana vauvana osastolla. Tästä neiti sitten ottikin kaiken riemun irti, taitaa olla Justiinan sukua. Syy miksi sairaalassa viivyttiin näinkin pitkään oli tytön keltaisuus, johon sai hoidoksi sinivaloa. Keltaisuus johtui minun ja vauvan eri veriryhmistä, minä tavis oota ja vauva parasta aata.Niimpä vauvan maksa ei pilkkonut verestä bilirubiinia, punasolujen hajoamistuotetta. Keltaisuudesta huolimatta tyttö aloitti valokuvamallinuran kahden päivän ikäisenä. Pääsi nimittäin valmistuvaan ohjevihkosen valokuviin lötköttäessään "aurinkolasit" silmillä solariumissa. Lopulta arvot saatiin niin valohoidolla niin matalaksi, jotta saimme luvan lähteä lastenlääkärin tutkimuksen jälkeen kotiin. Mutta sepä lääkäri sitten vielä säikäytti. Kuuli sydämessä sivuäänen, niinpä vielä jouduttiin käymään sydänultrassa, jossa ei kuitenkaan onneksi löytynyt mitään.

Kalle ei päässyt neidin syntymäpäivänä katsomaan sairaalaan, kun uni tuli kesken pukemisen. Eka tapaamispäivänä oli oikein isin poika eikä saattanut edes katsoa vauvaa. Seuraavana päivänä nosti jo siskolleen kättä sanoen "Moi". Perjantaina silitti varovasti ja halusi vauvan syliinsä. Kotiin tultuamme käy kurkistelemassa pinnikseen vähän väliä ja tarkkailee neidin syömisiä. Koirista Plättä oli eniten kiinnostunut tulokkaasta, Papukin kävi haistelemassa pikaisesti. Muut olivat sitten kiinnostuneet vain minusta. Ne vissiin näkevät minut ruokinta-automaattina, vaikka Jouni on sen(kin) homman hoidellu.

Nimiehdotuksia ja arvailuja on sadellu puolelta ja toiselta. Emilia melkis 3vee on nimenny neidin Sisko-vauvaksi. Alkuperä tälle on, kun on puhuttu Kallen siskosta. Mitään nimeä ei kuitenkaan vielä ole osattu päättää, katsotaan minkä nimen se pappi antaa ristiäisissä.

Kuri ja järjestys

Pulla-muori aloitti sitten juoksun. Ilmeisesti Pulla päätti vanhimpana minun poissaollessa ottavansa ohjat käsiinsä. Tai sitten se on alkanut unohtelemaan talon säännöt oikeesti. Oli nimittäin nukkununt sohvalla, jäljet paljastivat! Meillähän koirilla ei ole asiaa sohvalle, ainakaan silmiemme alla. Joudunkohan tappelemaan alfanaaraan paikasta sen kanssa...

Kuvia tulee kenties sitten kun kamera ja tietokoneen piuha kohtaa. Oma koti kullan kallis, oma sänky vielä kalliimpi.