Reiska oli ilmoitettu Kajaanin agilitykisoihin. Kaks starttia ja heti aamusta. Perjantaina alkanut lumisade jatkui ja jatkui. Laitoin Tiinalle illalla jo viestiä että mitä jos jätetään väliin kun niin paha ilma. Aiko Tiina tulla hakemaan vaikka väkisin niin eipä siinä auttanu ku pakata kamppeet aamuyötä varten valmiiksi. Kahvinkeitin latasin valmiiksi ja kello soimaan neljäksi. Helka piti huolen että mamma myöhästy ja herätti syömään kolmelta. Enhän minä sitten saanut enään unta, niinpä makasin sohvalla tunnin odottaen kellon soittoa. Lumisade näytti jatkuvan edelleenkin, kivakiva. Puoli viis käveltiin Reiskan kanssa postilaatikoille vastaan ettei muut metelöis Tiinan tuloa kun eivät pääse mukaan. Yllättäen lumiaurat eivät olleet vielä eksyneet maaseudulle, eikä loppujen lopuksi koko Raahe Kajaani välille.

Matkalla tultiin siihen tulokseen että vain koiraihmiset on hulluja ja lähtevät tälläsellä kelillä liikkeelle vapaaehtoisesti. Auto kulki välillä pohjiaan myöten, koukattiin me yksi P-paikkakin läpi mutta ei uskallettu pysähtyä. Tiinan golffi täristi välistä niin että oli hampaat tippua suusta kun lokasuojat oli täynnä loskaa. Hengissä kuitenkin selvittiin perille ja jopa ajoissa (oiskohan mun aikataululla?).

Eka rata oli tutustumisessa mukavan oloinen. Reiska lähti liikkeelle hiukan käsijarru päällä, mutta nopeus kasvoi radan edetessä. Pujotteluun koira tuli jo niin vauhdilla että törmäsi hiukan toiseen keppiin, jatkoi kuitenkin oikeaoppisesti. Kolmanneksi viimeinen oli puomi ja kun siihen asti oli tullut puhdasta rataa varmistelin alastulokontaktia. Olin kuitenki kattovinani että yli hyppäs ja siinä meni nolla. Nolla kuitenki tuli ja voittokin vielä. Huh hah hei ja mä olin jo jättämässä kisat väliin kokonaan.

Toinen rata oli hyppyrata. Reiskallahan oli ennestään yks nolla vuodelta nollaviis, eikä mulla ole mitään muistikuvaa onko se hyppyradalta vai agilityradalta. Eipä sillä väliä. Rataantutustumisessa pähkäilin yhden ongelmapaikan kanssa niin kauan että loppurata jäi vähälle tutustumiselle. Onneksi kuitenkin minit oli ensin ja Reiskakin starttasi toiseksi viimeisenä, joten ehdin näkemään mitä ei kannata tehdä. Tälle radalle Reiska lähti huomattavasti vauhdikkaammin mitä ekalle, hitaasti kiihtyvä tai aamu-uninen. Muurin jälkeinen hyppy oli haasteellisessa kulmassa ja Reiska tekikin oman pelastuksen sinne. Itelläni meni sen verran pasmat sekasin että pujotteluun seisoin ite sen verran edessä ettei koira päässyt sitä oikein aloittamaan josta vitonen. Loppurata meni kuitenkin hyvin, tosin putken jälkeiselle hypylle jouduin vähän odottelemaan ja Jossun neuvosta loppusuoralle kääntyessä tein loivan kaarroksen (en valssia vaikka eka ajattelinkin tehdä) etten vedä koiraa ohi.

Vähän harmitti se vitonen, mutta tuloksissa Reiska keikkui taas ykkösenä. Ja vain kaksi koiraa sai tuloksen, ei hullumpi reissu. Kotimatkalle pakattiin lisäksi 17kg koiranruokaa, pussillinen possunkorvia ja pari koiranmakkarapötköä. Kotimatkalla ei tarvinnut enään keliäkään jännittää niin paljoa kun aurakuskitkin oli heränneet. Kylläpä kannatti lähteä. Kamerassa on filminpätkää, pitää koettaa saapiko ne jotenkin lisäiltyä. Mutta vasta huomenna...