Viime perjantaina Kallelta leikattiin nivustyrä OYKS:ssa. Pikkumummu tuli hoitamaan Helkaa joten aamujärjestelyt piti tehdä niin ettei Kalle nää pikkumummua. Muuten ois pian käynyt niin että potilaaksi ois saatu viedä joku toinen. Järjestelyt onnistui sinänsä helposti sillä Helka nukkui vielä ja Kalle piti nostaa kyytiin ilman aamupalaa. Revonlahdella oltiin menossa kun Kalle huomas että Helka jäi yksin kotiin. Seuraava huoli olikin että menikö pikkumummu varmasti hoitamaan kun Kalle ei ollut nähnyt sitä.

Sairaalassa meinasi hiukan jänksättää mutta onneksi sieltä löytyi kauko-ohjattava kaivuri. Taikarasvat kämmenselissä odoteltiin vuoroa kaivurilla ajaen . Esilääkitys aiheutti mukavan humalatilan, mutta ei kaatanut pikku-ukkoa. Onko sillä hyvä viinapää vai mikä? Istualtaan Kalle matkusti sängyllään leikkaussaliin. Sitten parin tunnin odottelua, eli siis paljon kahvia, kaikki vanhat lehdet, Juha Vuorisen kirja ja Kallen villapaidan etukappale.

Kalle tuotiin reippaana heräämöstä. Leikkaus oli mennyt hyvin eikä Kalle ollut itkenyt ollenkaan. Leikkauksen jälkeen poika luuli että se pipi miksi lääkärissä oltiin oli kämmenessä (tippaletku), totuus paljastui vessareissulla. Toipuminen on sujunut hyvin lukuunottamatta sitä että riehumisesta pitää jatkuvasti kieltää ja lääkkeistä meni maha sekaisin.

Tällä viikolla oli odotettavissa että Helkalla nousisi kuume viime viikon rokotuksesta. Mutta toisin kävi. Keskiviikkona aamuyöstä Kalle halusi vettä ja tulikuumalta pikku-ukolta mittasin kuumetta 38.5. Kalle sairasti kuumetta sitten sen päivän ja siirsi kuulemma Helkalle. Helkalle annettiin yötä vasten Pamol laskemaan kuumetta mutta sepä aiheuttikin hemmetinmoisen kutinan. Helkasta ei sairastelua muutoin huomaa paitsi että nukkuu enempi, ruoka maistuu kuten terveenäkin. Toivottavasti sairastelut jää tässä huushollissa tähän.