Viime viikolla aloitettiin Plätän kanssa sisätilatreenit. Kelit on Kuningattarelle oikeinki suotuisat. Itselle pitäs kai jotku kerhotossut hankkia kun sukat pyörii jaloissa. Mitään isompia kurveloita ei mahdu tekemään mutta hiotaan nyt tekniikkaa. Plättä meni hyvinkin vauhdikkaasti ja irtoili putkiin paremmin kuin viimeisissä ulkotreeneissä.

Viime viikonloppuna oli myös tän vuoden viimeset agilitykisat, unohdin hittovie ilmoittaa Pietarsaareen. Kolme starttia Oulussa Tuomo Pajarin radoilla. Oikein oli kivat kaks agirataa ja yksi hyppyversio. Eka rata oli hyvinkin suoraviivaista menoa ja tutustumisessa ei mitään vaikeita kohtia ollu. Muita kisaajia seuratessa tulin ajatelleeksi että treenaako ykkösluokkalaiset vaikeita kiemuroita koska suurimmalle osalle suora eteneminen näytti tuottavan vaikeuksia aika monelle. Lisäksi tuollaiseen yksinkertaiseen rataan moni ujutti haastavia tekniikkakikkoja jotka ei edes omassa mielessäni käyny.

Plättä pääsi sitten yllättämään tällä radalla! Se nimittäin karkas heti lähdöstä ja mulle tuli kiire vaikka lentävän lähdön olin suunnitellutkin. Muutenkin se tuntui menevän kaasu pohjassa koko radan, joten mun ohjauskuviot jäi kaikki sinne lähtöviivalle ja yritin parhaani mukaan pysyä vain koiran mukana. Kaikki ne mitkä edellisissä kisoissa tuotti ongelmia oli kuin pois pyyhkäisty: putkiin irtos, takaaleikkaukset pystyi tekemään, ei epäröintiä keinulle tai puomille. Siis ihan uus koira mulla kisakaverina! Pujottelun puolivälissä meni yks väli pitkäksi josta vitonen. Lisäksi muurin ohi meinasi tulla kun lähdin itse oikasemaan joten siitä kielto. Lopputulos oli 13,78 (10rv/+3.78sek) ja sijoitus 4.

Toiselle radalle osasin jo suunnitella turbo-koiran ohjausta. Koko rata menikin kuin unelmista. Plätällä oli virtaa tassuissa. Kolmanneksi viimeinen este oli pujottelu ja siihen jäi puhdas rata. Kaks kertaa meni väli pitkäksi ja niiden korjaaminen söi kullan arvoisia sekuntteja. Tulos tuolta radalta 7.73 (5rv/+2,73sek)

Hyppyrata tuntui tutustumisessa aika haasteelliselta. Enempi koukeroinen ja ansapaikkoja monta. En ollut oikein varma kuinka ohjaisin normaalia nopeamman beaglen mutta päätin että nyt mennään eikä meinata. Tuo rata olis ollut niitä Reiskalle helppoa ohjausta ja nyt pääsin nauttimaan samasta tunteesta Plätän kanssa. Luotto oli suuri ohjaukseen ja Plättä toteutti tuota unelmaa. Meidän heikkokohta näyttää olevan pujottelun puolivälit. Nytkin koiran kuono siirtyi kesken pujottelun jäljestykseen ja ilmeisesti jälki oli menny yhden välin pitkäksi. Aika juoksi mutta niin juostiin mekin. Lopputulos oli 6.02 (5rv/1.02sek) ja sillä irtosi voitto ja ilmainen kisalahjakortti. Ens vuonna jatketaan...