Plättä pääsi jälleen sunnuntaina mukaan. Oma motivaatio meinaa olla jälleen aika alhaalla kun pitäis alkaa uutta koiraa hiomaan kisakaveriksi. Sama homma oli Reiskan kanssa. Se on niin helppoa kun suurin piirtein tietää että koira osaa.

Ohjattuna harkkana oli ehkä hiukan vaikea vielä Plättä-tasoiselle, mutta niin vaan se meni. Ne töpeksinnät tuli sitten ihan eri paikoissa siis niissä helpoissa kun ohjaaja luulee että tämänhän koira osaa. Harkka vierestä ohjattuna meni mielestäni hyvin, vain muuri vähän hämmensi kun Plättä luuli että sinne pitää jäädä päälle seisomaan. Sen jälkeen aloinkin miettimään että liekö tuo koira ikuna muuria vielä mennytkään? Toisella kierroksella sama estesarja mutta koira piti saada irtoamaan niin että ohjaaja pääsi oikaseen putken toiselle puolen. Pia oli houkuttimena ja hyvin Plättä irtosi vaikkei broikkua suostunutkaan Pialta syömään.

Pujottelua kellotettiin. No, meillä tää niin alussa että ei niitä aikoja päästy nopeuttaan. Pujottelun aloitusväli on Plätälle vielä vähän mystinen juttu joten sitä pitäsi alkaa vahvistaan. Pujotteleehan se kunhan vauhtiin pääsee. Kokeilin myös ohjata pujottelun vasemmalla kädellä huitoen mutta se sitten olikin mulle vaikeampaa.

Keinu oli yksittäisenä esteenä ja ekan kerran Plättä meni sinne muitta mutkitta. Jopa niin joutuin että en kerenny jarrutteleen ja siitäpä sitten meinasi ongelmaa lykätä. Puoliväliin asti mentiin aina reippaasti ja sitten alkoi venkuilu. Onneksi sen verran pieni koira jotta takasin nosto ei tuottanut vaikeuksia.

Vapaa harkkana oli ratapätkä jossa okserilta kääntymistä molempiin suuntiin hypylle tai  suoraan pussiin. Tässä meillä ei ollu muuta ongelmaa ku pussi. Plättä kun ei ois itse halunnu sitä kangasta nostaa, se kyllä meni sen jos joku vähääkän raotti pussin suuta...