eli metallikapulaa ja jänistä.

Aamulla neuvolareissulla makasi jänis koivet pystyssä tiellä. Minä ystävällisesti poimin kaverin peräkonttiin. Samalla reissulla kävin hakemassa tilatun metallikapulan (kiitos Niilo-Kaisa). Mitähän mahtoi ajatella liikennevaloissa se viereisellä kaistalla ollut kuorma-auton kuljettaja katsellessa meidän auton sisälle...

Kotona sitten olkkarissa kapulanpitoa ja maastanostoa Papun kans. Ei mitään ongelmaa. Pullakin tuli paikalle makupalan toivossa, käytti kyllä hampaita kapulassa muttei muuta. No, mummon ei tätä tarvi osatakaan huonoilla hampaillaan. Plättä oli kiinnostunut kaikesta muusta joten kokeillaan uudestaan kun koira keskittymiskykyisempi (eli siis?).

Jänistä sitten "taluttelin" pihalla ja lopulta vedin sen maakellarin taakse lyhtypylvääseen nojaileen. Ensin vuoroon Plättä. Koira fleksiin ja seisoskelemaan jäljen alkupäähän. Aikansa kirmattuaan ympyrää hoksasi laittaa nenän maahan ja lähteä seuraamaan. Matkalta syötiin kaikki karvatupot, kuusten ympärillä ollut lenkki oikastiin ja käytiin tarkistamassa omia jälkiä. Loppujälki jälkitarkasti (enimmät höyryt päästetty). Yhtäkkiä vain tajusi jonkun nojaavan pylvääseen kuonon edessä, hyppy takasin päin ja kierto pylvään toiselta puolen haistelemaan. Alkujäljessä muutamia turhanpäiväsiä juoksuspurtteja, mutta muuten jäljestää nenä maassa kun hommaan keskittyy. Papun otin vapaana sivulle ja käskin maahan jäljen alkuun. Näytin kädellä ja sanoin "jälki". Koira lähti kuin mustaohjus, juoksi suurin piirtein jälkeämyöten (enhän mitenkään merkinnyt sitä), ojan varressa hyppy pellolle josta kutsuin takasin ja taas sama aloitus. Kuusten luona olevalla lenkillä Plätän jäljet ilmeisesti hämmensi sen verran että sieltä tuli nolona luokseni, taas aloitus "puhteelta jäljeltä" (=kertaalleen kuljetulta), vauhtia oli loppumetreissäkin tosin meni ilmavainulla lopun ja toi jäniksen minulle. Lopuksi vielä kehiin Reiska. Reiskalla myös tuota vauhtia, oikoi muutamat mutkat, seurasi ilmeisesti Papun jälkiä pellolle mutta löysi sieltä itse kuusten luo josta jälkitarkasti kellarin kupeelle. Kävi kellarin ovella ja kiipesi sitten kellarin yli (lyhin reitti) jänikselle.

Huomenaamulla sitten joku pääsee Jounin mukaan metälle. Niin ja Kallen neuvolassa mitatut lukemat olivat 70,8cm ja 7020g. Itsenäisyyspäivänä pikku-ukko täyttää 6kk, ehkä leivomme kakun ja iltapukupakko sitten iltasella.

Assi ei valitettavasti pärjännyt lemmikkiäänestyksessä, kiitos kuitenkin kaikille äänestäneille. Upea neitikoira Assi kuitenkin on!