Ensimmäisen kerran tälle kaudelle jätettiin metsälle meno säiden takia väliin. Lauantaina keli oli niin karkea ettei mitään järkeä päästää koiraa rikkomaan tassujaan metsään. Piehingin ajokokeetkin oli kuulemma siirretty viikolla eteenpäin. Tänään ilma oli taas niin komea että värkättiin ihan ulkosalla koko sakki.

Viimepäivät olen työstänyt koirien kasvatussuunnitelmia paperille (Kiitti vaan Erika!). Ei tosiaan ole helppoa pukea mietteitä sanoiksi, ainakaan järkevään muotoon. Jotain on paperille eli näytölle jo saatu, mutta valmis projekti ei tosiaan ole. Mielenkiintoista se on miettiä välillä omiakin aatoksia. Monesti minulta myös kysellään miksi meillä on pentuja niin harvakseltaan vaikka narttuja on talo täynnä (Reiskakin varmaan pallittomana lasketaan niihin). Miksikö? Siksi kun koirat on meillä ensisijaisesti perheenjäseniä ja harrastuskumppaneita. Yhtäkään ei ole valittu vain jalostustarkoitukseen. Toisekseen olen sen verran kriittinen omien otusten suhteen että ei kaikilla tarvi pentuja teettää vaikka se maailman paras meilestäni onkin. Siinä valitussa koirassa pitää olla sitä jotain. Meillä esimerkiksi Paavo on koira jota ei tulla koskaan käyttämään jalostukseen vaikka terveeksi on todettu ja suht tasapainoisen rakenteen omaakin. Sen luonne vain ei ole sellainen että haluaisin toisen samanlaisen itselleni, saatikka sitten muille. Myös Reiska kuuluu tähän kastiin, se ei ole edes rakenteeltaan mieleiseni. Niinpä päätös pallien poistolle tuli kun sitä kysyttiin jalostukseen... Mutta kivojahan Papu ja Reiska on harrastuskoirana, minulle.

Reiskan harrastuksista päästäänkin kätevästi toiseen aiheeseen josta piti kirjoittaa jo synttäripäivänä. Marikalla on ihmemylly nimeltään Konna, jonka takia Reiskakin joutui opettelmaan agilityesteet. Konna aloitti myös kisaamisen yhtäaikaa Reinon kans ja nousi nyt viikko sitten jo kolmosluokkaan!  Meidän Repekka senkun taaplaa ykkösissä jossa muutenkin on vähän osallistujia. Missä vika, kysyn vaan? Tällä Konnalla tosin on valmentajana ja kartturina Jossu (Fyran blogi) joka on varsinainen taikuri agilityssä. Koira kuin koira, niin tulosta tulee pari kuukautta sen jälkeen kun esteitä on ihan huvikseen kokeiltu. Niillä varmaan koirat kattoo pävät pääksytysten agilityn opetusfilmejä. Ei vaan oikeesti, niiden tulosten eteen on treenattu ja ne treenit on otettu tosissaan iloisen ja määrätietoisen treenauksen kannalta. Matkat treenipaikoille taitaa olla niitä mielenterveysmatkoja mitä olen seurannut:) Näkihän tuo eilisessä kokouksessakin että Jossun suojatit (Anne, Jenna, Konna ja tappijalat) veti pystejä magneetin lailla agilitystä- ja harrastuskoirakisasta. Jossulla ei MEDI-luokassa vielä juoksutettavaa olekaan, joten huoliskohan tuo Reino-reenaamattoman...;)

Minkä elikon jälkiä? Puolet isommat kuin beaglen ja hyppyväli reilu 50cm.