Niinhän se on että lahjattomienkin tulee treenata, ainakin sen verran että tietää luottavansa koiraan. Kävin tekemässä jäljet Papulle ja Plätälle.

Papun jälki sisälsi 3 90-kulmaa ja kolme makausta suoralla osuudella. Papu oli innokkaasti työskennelly. Ekan makauksen merkannut hyvin, muut nopsaan. Kulmissa oli hiukan pyörinyt mutta tehnyt koko ajan töitä ja löytänyt itsenäisesti jäljen. Jouni oli kehunut kun koira oli jatkanut eteenpäin. Jalat vie nopeampaa kuin pää mukana pysyy. Vauhtia kyllä löytyy joten sillähän ne hukatkin saadaan helposti aikaan...

Plätän jälki oli suoraan sanottuna huono. Suunnitelmissa oli tehdä samanlainen ku Papulle mutta maasto teki tepposet. Taimikkoa oli perkattu ja puita oli sikin sokin. Koiraahan se ei haitannu mut itellä oli vaikeuksia kävellä. Lisäksi jälki meni heti monen ajouran yli. Yksi iso oja teki vähän suunnan muutosta ja ennen toista kulmaa jouduin ylittämään metsäautotien samoin kuin kulman jälkeenkin. Plättä meni alun hyvin, kaikki jäljen makaukset se kuitenki merkkas kunnolla. Eka kulman meni jälkitarkasti ja sen jälkeen alkoi pelleilyt. Meni aina vähän sivusta haahuillen ja pomppien kuin kenguru, jälki-käskyllä palasi suoraan jäljelle jatkaen taas tovin. Eli tiesi kyllä missä jälki kulkee mut halus vaan touhuilla muutakin. Ojan ylityksessä istahti syömään heinää josta kielsin (oiskohan kannattanut ettei odota jatkossakin?). Ajourat kävi tarkistamassa samoin kuin metsäautotiellä piti vähän tepastella kuin nauttien helposta maastosta. Toisella kulmalla jatkoi suoraan nostaen samalla kuonon viistosti jäljelle päin. Jälkinarun verran annoin mennä ja jarrutuksen jälkeen koira palasi taas oikealle jäljelle. Kolmannen kulman oikas sisäkautta. Yhtä pelleilyä siis koiran osalta. Ihan varmasti se osaa, ja siksi touhuilee kaikkea muutakin.