Renkkotenkon-koirat oli saaneet Kajaanin näyttelystä kovin tykätyn lelun joten kävin musti-mirristä kysymässä samanmoista meidänkin huusholliin. Vanhusväki oli syömässä häkissä luita ja nuoriso vain sisällä kun kauppareissulta kotiuduin. Plättä ja Papu pääsivät sitten ekaksi testaamaan uutukaisen. Pyramidiin saa makupaloja sisään ja keikuttelemalla lelua niitä tipahtelee jos tipahtelee. Pohjassa on paino joka palauttaa pyramidin aina pysty asentoon. Plättä ihan selvästi pohti lelun äärellä sen toimintatapaa, tönäisyn jälkeen siirtyi aina hieman kauemmas kattomaan otsa kurtussa tuleeko nappuloita vai ei. Kovin kauaa ei homma kiinnostanut yksin hoidella koko lelua, Papun tullessa mukaan odotti Papun kolistelevan nappulat ulos ja syöden sitten makupalat. Eli miksi tehdä itse kaikkea hommia...

Papu noutajana kanteli (sai just ja just lelusta otteen) lelua paikasta toiseen, patjallaan sitten keikautteli nappuloita ulos. Vartin päästä oli jo ihan läkähdyksissä, ilmeisesti sen yhden aivosolun liikuttelusta. Iltasella myös vanhusväki pääsi aktivoimaan itseään. Jutalla ja Ruskalla oli sama tyyli: satanen lasissa lelu liikkeelle. Siinä ei paljon ehditty näkemään lentääkö nappulat ulos vai ei, kolina oli korvia huumaava ja pienimmät meinas jäädä alle. Reiska puolestaan pyöräytti tassulla leluun vauhtia ja lelun lingottua nappuloita söi niitä tyynen rauhallisesti kunnes totesi että on uuden pyöräytyksen aika. Meillähän tällaisilla leluilla ei koko jengi leiki yhtäaikaa koska siitä syntyy herkästi jengitappeluita.

Lopuksi vielä pari kuvaa meidän huushollin iltavillistä, ei pääse verhot pölyttymään. Sen sijaan niihin kertyy koirankarvoja jonkin verran...