Ilameisesti olisi ainesta teatteriin näillä teeskentely taidoilla. Lahjoja tuli niin paljon että ihmeteltiin kenelle ne kaikki oikein on. Kallen viimeaikaisesta kiltteydestä (uhmis lähestyy) ei voi olla aivan sata varma, mutta ilmeisesti lahjat on hankittu ennen sitä. Mieluisin lahja Kallelle oli Plaston rekka jossa kaivuri kyydissä, tosin Jounia rekka kiinnosti myös. Kalle sai myös äitin unelman eli sitä mitä minä olen toivonut 30 vuotta: keinuheppa. Tämä on varsin nykyaikainen rotu, korvasta kun painaa hirnuu ja toisesta korvasta painamalla kuuluu laukka äänet. Valitettavasti hepalla on painorajoitus 50kg joten siinäpä tavoitetta minulle;o) Koirat tutkivat kovasti tätä uutta perheenjäsentä myös hännän alta, joten heräsi epäilys että tuottaakohan tämä versio sitä ittiäänkin? Lahjan aukaisussa meinasi pikku-ukolla mennä hermot jos ei tuotetta saanut helposti kääreestä. Ja sisältöä kiinnostavampia olivat pahviset pakkaukset.

Jouni sai pelottelunaamarin eli hitsausmaskin, enään puuttuu se itse kone jotta toinen koirahäkki ja muut sitä vailla olevat valmistuu. Tietysti puuttuu myös se itse rakennusmateriaali mutta se on kuulemma sivuseikka. Minä sain lähinnä niitä hyödykkeitä mitä oli toivomuslistalla eli käyttötavaraa, mukana myös Tuire Kaimion uusin kirja koirista. Ihanin yllätys tuli kuitenkin ihan odottamattomalta suunnalta: Jossulta (Fyran-blogi). Kortin välissä oli aivan ihana beaglekoru jonka Jossu oli tehnyt! Joillakin tuota taitoa on hyppysissään joka lajiin, koulutuksiin ja askarteluihin. Ilmeisesti se on sitä koirasilmää, vai koirakättäkös pitäs sanoa?

Kinkkua ja muita jouluruokia syötiin niin paljon että suklaat sai olla lähes koskemattomia. Mahtaa maanantaina olla saarna tiedossa. Koirat saivat vain puruluut ja niistäkin meinasi riita tulla. Papun juoksu alkaa olla loppusuunnalla joten sain aikaseksi lyhentää keittiön maton. Näistä ylijäämä kuteista olenkin tehnyt jonkinsortin motivointi patukoita. Kätevä matto kun yhdestä matosta saa sekä maton keittiöön ja vessaan sekä 5 koiranlelua. Tarkoitus olisi joku päivä käydä hiihtämässä (ei, ei meillä lunta ole) eli ajella päiväseltään Syötteelle. Täytyyhän jouluun lumi kuulua, tavalla tai toisella.