Tänä vuonna beaglein päänäyttely oli Keminmaalla. Kaikenlaisia näyttelyitä olen kokenut, mutta tämä veti kyllä huiput siitä Pessalompolostakin. Paikkana oli motelli Käpylän (taka)piha. Motelli oli itsessään suoraan seitkytluvulta ilman muutoksia. Vessassa oli kortsuautomaatti, harmi ettei mulla ollut sopivaa rahaa (2mk) että olisin nähnyt milloin niissä oli viimeinen käyttöpäivä. Näyttelykirjeessä ilmoitettiin että kahvinmyynti on motellista, mutta omistaja ilmoitti tylysti ettei täällä mitään myydä, menkää huoltoasemalle. Kiva kun oli juonut aamukahvit kuudelta jolla piti sitten selvitä hela dagen. Tästä lähtien otan kaikkiin koiratapahtumiin omat eväät mukaan, joten sortsit vaan näyttelytoimikunat ettei kanttiini meidän takia kannata. Samoin ihmetyttää kun näyttelyihin tulee olla paikalla tuntia ennen, niin kanttiini avautuu vasta kun kehätkin alkaa. Just silloin ennen kehiä olis aikaa sitä tervaa lipittää. Kun sitten ilmoitin kahvinmyyntiasiasta näyttelyn toimistoon, sieltä lähdettiin heti selvittämään asiaa, näyttelyn sihteeri olisi tarjonnut minulle ystävällisesti kahvit omasta termoksestaan. Muutenkin motellinomistaja taisi "nauttia" koiravieraistaan, sen verran paljon kirosi siivotessaan luovutettuja huoneita. Kalle oli päivän hoidossa mummulla, jossa oli luettu konepörssiä hartaudella ja soitettu papan kitaraa.

Näyttelykehä oli jäätiköllä, johon levitetty rantahiekka edesauttoi liukastumismahdollisuutta.Tuomarina oli itsekkin joskus beaglejä kasvattanut papparainen, joka on antanut Jutalle ekan sertin v-98! Tuomarilinja oli kuin lottokoneesta: koirasta löydettiin vikaa jos toistakin, mutta loppupelissä se saattoi silti voittaa luokkansa jättäen ne "paremmat" vähempi vikaset taakseen. Koirien omistajia puhuteltiin nimeltä arvostelussa ja käyttöluokan lisä oli voimassa. Ihmeteltiin Jounin kans kuinka paljon oli lihavia koiria esillä vaikka kauden päättymisestä oli vain pari viikkoa. Käyttökoiria mukamas.

Meidän kaikki likat oli näyttelyyn ilmoitettu mutta Jutan jätin kotiin, eipä se siellä olis kovin hyvin viihtynytkään kylmässä. Plättä oli lottoarvonnassa ekana Jounin kanssa, nuorten luokassa oli kuusi koiraa joista kaksi sai ERIn, Plätän voittaen luokkansa. Tässäkin tuomari heitti että "yleensä nainen voittaa hänen kehässään" eli narunpää ratkaisee myös tälle papparaiselle. Ruska pääsi kehänauhojen sisäpuolelle seuraavaksi. Myös Rusakko sai eriomaisen, häviten lopulta Erjan Siitalle josta sitten tuli näyttelyn ROP. Onnea Erja!

Paras narttukehään piti sitten mennä molemmat koirat, joten kävin Vesalta kysymässä lisäkäsiä: haluaako Ruskan vai vauvan hoideltavaksi. Arvatkaa kumman Vesa valitsi;) Kiitos Vesalle vaunun jousituksen testaamisesta. Ruska lensi kehästä ensimmäisenä, sitten tuomari kätteli junnuluokan koirat. Plättä oli viiden parhaan sakissa ja joutui lähtemään viimeisenä nuoren ikänsä takia. Tämän jälkeen me kerättiinkin kamppeet ja poistuimme seitkytluvulle vaihtamaan vaipan ja evästämään sen jolle ruoka ei maksanut mitään. Erjalle vielä kiitos Kallen tuliaisista, oli siinä toisessa ainakin ehyemmät sivut kuin enempi luetussa kotiversiossa.

Koirien arvostelulapuissa ei ole sitten mitään arvostamisesta! Kyllähän Ruskassa ja Plätässä ero on kuin yöllä ja päivällä...

Plättä: Kokonaiskuva erinomainen. Miellyttävästi esiintyvä. Mittasuhteiltaan eriomainen. Hyvä asentoiset ja luustoiset raajat. Liikkuu eriomaisesti. NUO ERI1

Ruska: Kokonaiskuva erinomainen. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä pää, kaula ja selkä. Eturinta voisi olla selvempi. Liikkuu hyvin. AVO ERI2