440km pohjoiseen päin lepäilemään. Ei nyt ihan. Ei voi lepäilyksi sanoa jos ladulla pitää mennä kuin ajokoira ja iltaisin ei ole muuta tehty ku vedetty pulkkaa. Kädet on taatusti venyneet. Kallekin pääsi ekaa kertaa suksille. Ja pitäskö sanoa että on pojassa voittaja-ainesta. Niin kauan oli hiihtäminen hauskaa mutta ku ladulla joku pyyhälsi ohi, lensi sauvat käsistä ja "Kalle ei ennää hiihä". Eli vain voitosta taistellaan. Pulkalla laskettiin kaikki mahdolliset mäet, ja miten se ylöskiipeäminen voikin olla niin rankkaa. Ei kai se penskana semmosta ollu? Hurviteltiin me hullut pulkalla muutenkin. Koirien lenkillä laskettiin Kallen kans yks alamäki ja koirat jatko pienen usuttamisen jälkeen vetoa mökille asti, älytöntä kyytiä! Tätähän piti sitten testata useammin. Tosin homma toimi vain yksisuuntaisesti. Pulkkailussa Kalle oli kyllä useasti sitä mieltä että äitinkin pitäs tulla kyytiin. Kauankohan ois saatu istua ennen ku joku ois tarttunu vetonaruun? Helka sen sijaan kyllästyi aika äkkiä kattelemaan puiden latvoja pulkasta.
Pikkusiskolle kyytiä
Tulevalla maailmanmestarilla on vielä hymy herkässä
Kamera ei pysynyt vauhdissa mukana
Aamuisin meidän nuoriso nukku ysiin asti joten melko luksusta oli. No, päiväunista vastasi vain Helka eikä iltaisinkaan kovin aikasin meinattu malttaa urvahtaa. Jutta nautti takan lämmöstä ja Papu ja Plättä lumesta. Reiska oli pikkumummua lenkittämässä ja kattelemassa kaupungin jouluvaloja. Kiitokset hoitajalle! Koirahiihdolta karvakaverit säästy kun ei viitsinyt autolla ajaa koiraladun alkuun. Porojakin nähtin ja kun lapissa ollaan niin tottakai myös joulupukkikin. Se tosin oli Äkäslompolon puolella kaupassa jututtamassa lapsia.
Lunta oli riittävästi
Viikko vierähti ihan liian äkkiä ja sunnuntaina oli ajomatka kotiin. Matkat meni yllättävänkin kivuttomasti yhdellä pitkällä pysähdyksellä. Oli ankea palata kotiin kun lunta on vain nimeksi ja pimeys melkein käsinkosketeltavaa.
Kommentit