Kalle innostui tänä vuonna hiihtämisestä ihan todenteolla. Ylläksellä olisi hiihtänyt niin paljon kuin joku jaksoi vain seurana hiihtää. Helkaahan hiihtäminen ei kiinnosta tuon taivaallista, varsinkaan jos siitä ei saa palkintoa, eikä sittenkään.

Tietysti paikalliset hippohiihdot sattui tuolle meidän Ylläsviikolle, mutta onneksi Siikajoella oli vielä mahdollisuus osallistua. Pikkumummu lähti Kallen tsemppariksi ja huoltajaksi. Niinpä se meidän poika sivakoi ihan täysillä eikä huonosti mennyt kun otti ja voitti! Intoa ois hiihtää vieläkin mutta valitettavasti kelit loppuu. Ensi talvena ois koulun vuoro, nimittäin hiihtokoulun.