Kun luet tätä tekstiä niin tee se oikein kiitollisuudella. Olen nimittäin kirjoittanut sen kolmeen kertaan ja joka kerta se on onnistunut katoamaan. Viimeisimmältä kerralta sain pelastettua muistitikulle alun ja lopun. Tekstin ja kuvat lisään tänne jos se joskus lopulta onnistus. Tekstin liittäminen wordista ei jostain syystä onnistu joten joudun kirjoittamaan koko stoorin käsin. Saatte sen pätkissä.

**************************************************

Koiranäyttelyväen vuosittainen kohokohta on Helsingin messukeskuksen voittaajnäyttelyt. Minäkin oon sen kokenu ilman koiraa, koiran kanssa ja ollaanpa Jutan kanssa kisattu siellä suurella areenalla agilityssäkin. Tänä vuonna kokeilin taas erilaisen messarin, kehäsihteerinä. Kokemus oli erittäin positiivinen ja taidan jatkossakin säästää ilmottautumismaksuissa ja lähteä sinne töihin.

Mun ja Marikan Amazing race alkoi jo perjantaiaamuna. Lentolippujen tilaaminen lokakuussa oli jo ensimmäinen suoritus. Molemmat ollaan lennetty ennenki mutta siitä viime kerrasta on aikaa jo useampi vuosi. Liput saatiin neuvojen ansiosta hankittua ja ne jopa kelpasi kentällä. Hyvissä ajoin oltiin kentällä lähtöä odottelemassa, oltas jopa ehditty aiempaanki koneeseen. Matka sujui joutuisasti, hyvä että ehti kahvin juoda. Matkan seuraava rasti oli löytää Helsingin päässä bussi jolla mentiin hotellille. Siitäkin selvittiin. Kennelliitto oli varannu hotellihuoneet Crowne Plazasta joka on 1km päässä keskustasta. Kävimme kirjautumassa hotelliin ja veimme laukut huoneeseen. Melkeinpä saman tien lähdettiin shoppaileen, sitä vartenhan me perjantaina jo paikalle tultiin. Kuus tuntia me jaksettiin kiertää Forumia, Kampia ja Stockaa löytämättä mitään erityistä. Sitten suunnattiin puhelin neuvoilla junalla Pohjois-Haagaan, tosin eka yritettiin metrolla mutta karttaa tutkiessa todettii ettei se menekään sinne. Vilma ruokki meidät (kiitos vielä) ja saattoi junalla takas keskustaan. Pikaisesti kävimme ostamassa iltaherkut ja suuntasimme ratikalla hotellille päin. Ennen hotellia oli vielä pari ihanaa pikku putiikkia joissa piti piipahtaa. Hotellihuoneessa oli amme, joten arvoimme kumpi pääsee eka sinne loikoileen. Unta ei tarvinnu odotella.

Lauantaiaamuna oli bussikuljetus aamupalan jälkeen messariin. Kehämme alkoi vasta kympiltä joten ehdimme hyvin valmistella kehätarvikkeet. Tuomarina meillä oli Eeva Anttinen. Hänen kanssaan oli erittäin mukava jutella eri koiraharrastuksista, koiraharrastajista ja muustakin maailman menosta. Hän on tiuomari jonka arvostelutyylistä pidin vaikkei se kirjoittavan kehäsihteerin kannalta ollut hauskinta. Kaavake nimittäin tuli aika täyteen mutta siinä käytiin koira kokonaisuudessa läpi, hyvät ja huonot puolet. Kehän jälkeen shoppailimme mitä shoppailtiin, paljoa ei tullut ostettua (kummallista).

Messarista suuntasimme ratikalla hotellille, hetken huilattuamme suuntasimme jälleen ratikalla keskustaan jossa tapasimme pikaisesti Kirsin. Itselleni viikonlopun kohokohta oli junamatkan päässä Espoossa. Olimme sopineet että menisimme käymään Nappilassa. Pompannappia en ollut nähnyt sen jälkeen kun se pentuna meiltä lähti. Kirsikka oli meita asemalla vastassa.

Nappi on Plätän täydellinen kopio! Niin luonteeltaan kuin ulkomuodoltaan, hiukan pienempi vain. Rakenteeltaan sporttinen ja luonteeltaan Kuningattaren alku. Häntä ei jututeta vaan hän tulee jututtaan kun se hänelle sopii. Liikkeissä oli nähtävissä samaa kuin Poppasessa ja Lempissä. Liikkuminen oli kevyttä ja helppoa, Nappi olikin liikkeessä paljon, pitihän koko valtakuntaa valvoa. Oli ihana nähdä kuinka rakastettu Nappi oli ja kuinka ihana koti pennulle aikoinaan löytyi. Illalla Kirsikka kuskasi meidät hotellille asti, kiitos kovasti ja oli ihana nähdä teitä!

Illalla oli vielä laukkujen pakkausta sillä aamupalan jälkeen suuntasimme laukkuinemme bussilla messariin.  Tänä päivänä meillä oli kehässä odottamani punaiset irkkusetterit. Tämä rotu oli aikoinaan yksi unelmani lintukoiraksi ja seurasinkin rotua tiiviisti. Olinkin lievästi järkyttynyt kun näin ekat koirat. Ne oli valtavan isoja ja niin kapeita että oisivat menneet neulan silmästä. Kysyinkin eeva Anttiselta onko niiden säkäkorkeudet vuosien saatossa kasvaneet vai pettääkö muistini niin paljon. Oli ne kasvaneet. Sen sijaan turkit ei olleetkaan niin valtavia kuin aikoinaan pelkäsin. Kaposesta rakenteesta johtuen liikkeet oli kuin ketulla. Tämän kehäkokemuksen jälkeen tulin siihen tulokseen että irkkusetteristä en enään unelmoi. Ellei sitten jostain saisi sellaista vanhaa mallia olevan.

Oman kehätyön jälkeen luovutimme jälleen paperit ja menimme syömään. Ylimääräistä aikaa ei paljoa ollut mutta ehdin silti seurata beaglekehää ja jututtaa tuttuja.  Lauantaina beagleissä Skilos mas-tiimi kuori kerman päältä kun sunnuntaina suomalaiskoirat saivat todeta että venäläisbeaglet olivat enemmän tuomarin mieleen. Roppibeagle sentään oli Plätän siskonpoika Venäjänmaalta, joten melkein sukua julkkikselle. Monella oli ihania blongbling-hihnoja joten kävin pyörähtämssä niitä myynneessä kojussa ja totesin että en ala sellaisesta 25e maksamaan vaan teen itse (tarvikkeet on jo hankittu).

Matkan loppuosuudelle otettiin alkuun taksi lentokentälle. Sisko-sisko-amazingracetiimi oli lähtenyt jo aiemmin autolla kohti Raahea. Lentokoneeseen päästyämme alkoi jo tuntua että aika hyvän tasoituksen bluevani antoi Erika-Irinalle. Ennen koneen käynnistymistä sammui valot pariin otteeseen sisältä ja kun kone lopulta käynnistyi niin vain toinen potkureista pyöri. Ennen kuin kone oli liikahtanutkaan sisällä haisi palanu radio joten Marikan kans vannoimme että ei ikinä tuollaisilla potkuripurkeilla. Niin se vain lennätti meidät äänekkäästi perille Ouluun. Ennen päivän viimeistä kulkuneuvoa piti vielä ihmetellä parkkilipun maksuautomaattia. Mun viimeisellä viidellä kilometrillä turvallisin kulkuväline olisi ollut luistimet, sen verran liukasta oli kotitiellä. Tuliaisia olin kotona jakamassa iltakasilta. Joten tän amazing racen voitti sisko-ottosiskotiimi ;)