Kallen kummitäti opetti Kallelle kielen vilkutusta. Niinpä meillä ryömii nyt ujeltava poika jolla kieli vilkkuu suupielestä toiseen. Temppua on tehty jo siinämäärin että leuka on rohtunut kuolaamisesta. Ja tätä kieltä vilautellaan eritoten ruokapöydässä, siinä saa lusikalla tähdätä sitten suuhun. Että tällainen opetuslapsi. Tänään myös Kallen kotiuduttua hoidosta löytyi toppapuvun sisältä pikkuauto! Onko meidän lapsesta tulossa nuorisorikollinen???

Päivänsäde-kisa on vielä menossa. Kallen numero siis 49. www.kuvalenita.fi

Eilen illalla kun ehdin kotiutua iltavuorosta tuli soitto etsintöihin. Ruukissa oli kadonnut 16-vuotias tyttö joka oli masentunut. Vauhdilla keräsin tavaroita kasaan ja Papu kyytiin. Paikanpäällä oltiin alle tunnissa odottelemassa seuraavaa käskyä. Etsinnät kuitenkin lopetettiin sitten tuloksettomina, palokunta alkoi naaraamaan jokea. Koko yön satoi lunta ja kotimatkan kelikään ei ollut parhainta mahdollista. Täytyykin tehdä jonkinlaista listaa mukaan otettavista tavaroista näitä tilanteita varten kun kiireessä kuitenkin unohtaa puolet. Jälleen arvostan entistä enempi tätä koiraharrastuksen muotoa, tällä on tarkoitusta.