Kuhmon mummo ja ukki kävivät isolla autolla kyläilemässä. Kastemekko ja -malja odottavat nyt käyttöä. Pääsiäiseen kuuluu myös suklaamunat ja niissä on meillä tasajako: lapselle lelu ja äitille suklaa. Ja kun ne kinderin koottavathan sisältää liian pieniä osia Kallelle, niin saa hyvällä omalla tunnolla ostaa isompia munia joissa isoja leluja. Mämmin kans tehdään myös tasajako eli saan syödä kaiken. Kalle maistoi innostuneesti, mutta ilmeistä ja jälkipuistatuksista päätellen ei ollut hyvää. Muut sitten kärsikööt nenissään kun eivät jaa tätä herkkua kanssani. Pääsiäiskokko nähtiin omassa pihassa, tosin pienempänä mallina ja hyödyllisempänä, kun samalla paistui papparat. Vierailla on kumma tyyli jättää meille jotain. Meillä takaisin omiin koteihinsa oottaa nyt ainakin yhdet kalsarit, kengät ja hanskat. Äitin hanskoja käytin tosin jo kotonansa kun poikkesin talonmiehenä. Nimenomaa käytin, unohtuivat takintaskuun ja palautuivat meille uudelleen. Muuttuikohan unohtelu varkaudeksi?

En enään malttanut odottaa pitemmälle vaan tein kevätkylvöjä. Pakastimella käyntiä rajoittaa nyt purkit kannen päällä joissa lupiinia, tomaatteja, orvokkeja ja krassia. Siemenpusseja tarkemmin lukiessa huomasin että osa ostamistani siemenistä onkin suoraan kasvupaikalle istutettavia, niiden kans täytyy malttaa vielä. Lisäksi maariankellon siemenet kukkivatkin vasta toisena kesänä. Plääh. Kantsis siellä kaupassa katsoa niistä pusseista muutakin kuin kuvaa.

Ja jos joku muistaa mun talvisen kutomisinnostuksen niin kerrottakoon siitäkin. Aloittamani marjapuuron väriset pitsikuvioiset villasukat koko inflaatioin. Niitä on tylsä kutoa kun koko ajan joutuu ohjetta seuraamaan eli ei voi tehdä saman aikaisesti muuta. Lisäksi joka kuviossa huomaan tehneeni jonkin virheen mutta en viitsi purkaa. Toinen sukka on ollut pitkään valmiina ja nyt toinen on kantapäähän asti valmis, kun mieli tekee kutoa samasta langasta itelle lapaset joten pakko tehdä sukat loppuun. Pikku neidille kudoin pikaseen pupupipon, malli ihan omasta päästä (ei koko), loppujen lopuksi valmistui versio numero neljä. Versio nro1 virkaten - purku -liian iso koukku. Versio 2 virkaten pienemmällä koukulla - ei hyvä - purku. Versio3 kutoen - liian pieni -lanka jo niin säkkyrää joten jäi purkamatta. Versio nelonen sitten miellytti tekijää. Pupun korvat oli sitten seuraava murheen kryyni enkä ihan ole korviin tyytyväinen mutta olkoon.