Loppuviikosta löytyi pitkin huushollia lattioilta sellaisia pieniä valkoisia pureskeltuja muovin paloja. Niiden alkuperää ihmeteltiin sitten moneen otteeseen ja Kallen lelulaatikonkin katsastin löytyykö sieltä lähdettä. Vasta perjantai iltana selvisi mistä ne on kotoisin. Telkkarin asennuksesta jäi yksi ylimääräinen jatkojohto joka oli unohtunut nojatuolille. Johdon töpselipää oli tippunut tuolin alle ja siitähän ne palaset olivat sitten lähtöisin. Myös johto oli purtu kuparille asti. Onneksi se ei ollut seinässä kiinni. Koska hampaan jäljet eivät vaikuttaneet Kallen aikaansaannoksilta, kääntyy katseet Kallen rikostoveriin. Mutta hyvä opetus taas meille: tavarat on kerättävä pois saman tien jos niitä haluaa käyttää myöhemminkin. Tällä hetkellä tämän talon mustaan aukkoon on kadonnut auton avaimet. Auto toki on pihassa joten jossain lähellä ne avaimetkin sitten on. Tietäis vaan missä? Ne löytyy tasan varmasti kun käy ensin teettämässä uuden avaimen.

Lauantaina pääsi Plättä tauon jälkeen taas oikeisiin töihin. Jälkiä metsässä oli ollut mutta pari päivää vanhoja. Silti ne oli Tättäräisen liikkeessä pitänyt. Jälkien tekijää ei ollut löytynyt eikä siten myöskään ajoa. Sunnuntaina Jouni ja Plättä suuntasivat eri maastoon. Siellähän oli ollut ihan tuoreita jälkiä joita Plättä oli lähtenyt heti irtilaskun jälkeen tutkailemaan. Jonkin ajan kuluttua oli lähtenyt railakas ajo jota oli kestänyt reilu kymmenen minuuttia ennen hukkaa. Siinä vaiheessa Plättä oli käynyt tsekkaamassa Jounin ja painunut takaisin hukan suuntaan. Jänkkyä ei kuitenkaan ollut löytynyt vaikka koira oli töitä tehnyt. Hukan selvittelyyn tarvitaan vielä kehitystä lisää, toivottavasti "kesäloma" tuo tähän toivottua muutosta. Jounilla ylimääräistä jännitystä oli aiheuttanut tutkan patterien hiipuminen ja nimenomaa koiran pannasta. Plättä kun tekee töitä sen verran kaukana ja yhteyden otot isäntään on suhteellisen harvassa verrattuna meidän muihin koiriin, että ilman tutkaa Plättää ei voi paikallistaa mitenkään. Miten ihmeessä ennen on ilman tutkaa koirat yleensä uskallettu metsään laskia? Meidän koiria ei irti löysätä ilman tutkaa eikä huomioliiviä. Vielä täytyy siis hankkia patterit tutkaan tälle kaudelle vaikka kausi alkaa olla finaalissa.

Kotitreenauksessa Plättä opettelee noutamista. Tanssiminen ja jäniskökötys treenit meni yllättävän äkkiä perille joten siirryttiin taas johonkin käytännöllisempään harjoitteluun. Papun kanssa on väliin otettu niitä samoja perusasentoja ja paikalla käännöksiä. Sen kanssa pitäisi ottaa jokin uusi harjoitus käyttöön, kun vain tietäis minkä. Kun ei isommin olla treenattu, niin jotenkaan ei osaa hahmottaa missä mennään tai ensinnäkään minne mennään?

Tiedättekö miksi  kannattaa välillä ostaa uusi traktori-lehti vaikka se yksi ja ainoa jaksaa vain kiinnostaa kerta toisensa jälkeen päivästä toiseen? No, ihan itsemme takia. Kertaakaan ei olla Jounin kanssa lehden tekstejä luettu mutta ne kuvat alkaa olla aivan liian moneen kertaan katsottu ja taivasteltu. Jos ette usko niin tulkaa meille, meillä se lehti luetaan vähintäänkin 20 kertaa päivän aikana. Ja kun kuvien katsomiseen ei riitä vastaukseksi vain "joo" tai " onpa hieno", vaan siitä täytyy myös katsoa että löytyykö kyseisestä traktorista kattovilkkua, portaita, savupiippua, lamppuja, onko rengas paikallaan tai pöllyääkö hiekka tai minkä värinen vekotin yleensäkkään on kyseessä.... Tämä samainen lehti alkaa olla myös aika loppuun luettu. Jos sivusta puuttuu pala tai se on revennyt, sanoo Kalle: "Tättä". Tämä sen takia kun Plättä on lukenut Kallen seurana kurkistusluukku-kirjaa ja pari luukkua on joko poistettu kokonaan tai syöty osittain.

Kaiken hyvän lisäksi Kalle on saanut  ihan oikeen räkätaudin. Viime yö oli meillä kaikkea muuta kuin kunnon nukkumista. Täytyy toivoa että räkätauti pysyy vain Kallessa, jos se iskee myös minuun tai Jouniin, on tulevassa leikkauksessa riskinsä. Nyt sitten syödään kaikki rohdot ja koitetaan poppaskonsteilla tauti välttää.