Perjantaipäivä kotona vaati päännollausta. Treenikaverikysely facebookissa tuotti kutsun testaamaan Jokirannan tassukansan tuliterää treenikenttää. Jo vain tuollainen kutsu hyväksytään. Ei pitänyt sataa mutta kun Pattijoelle pääsin niin johan taas taivaan hanat aukes. Sehän ei meitä ulkotreenaajia ole ennenkään hidastanut. Ainastaan kuvia ei voinut ottaa kovin paljoa.

Ekaksi pääsin testaamaan tuliteräää siksak-pujottelukeppejä. Tämmöset mä tahon itellekkin! Vaikka Plättä on pujotellut aiemmin nopeasti on sillä ollu hidastavana tekijänä meikäläinen. Noilla kepeillä sen vauhti nousi ennestään. Vieläkö sen ois saanu alusta asti opetettua noilla. Sitten Jossu suunnitteli pätkät joissa tuli persjättöjä. Plättä ne hallitsee, ohjaaja ei, vaikka pitäs olla kokemuksen puolesta toisin päin. Miten ne nuo asiat voi näin unohtua? No luotto tuohon koiraan kasvoi taas tuossakin asiassa. Putket ei Plättä tänään oikein vetänyt. Niihin ei osuttu ja ne suoritettiin suht hitaasti. Pitelikö se sadetta niissä vai mikäköhän oli? Palo kisakentille kasvaa taas...

Rimaa hipoen?

Jossun Luva-shappen tyylinäyte siksakpujottelussa