Lauantaina käytiin Tiinan kans tekasemassa koejälki. Sunnuntaina sitten lähdettiin koko perheen voimin koepaikalle. Koejälkien arvonnssa sattui hyvä tuuri kun tekemäni jälki jolla olin oppaana oli nro 1 ja Plättä pääsi jäljelle nro2. Näin ollen opastus, koejälki ja jäljen purku oli peräkkäin ja sen jälkeen olin vapaa metsästä. Ennen metsään lähtöä yritin syöttää Helkan mahdollisimman täyteen että selviäisi mun metsässäolo ajan Jounin kans ilman hermojen menetystä.

Plättä oli vauhdissaan ennen kuin päästiin etes metsään. Lähtömakauksen tutki pikaisesti ja sen jälkeen oli heti menoa. Pikkukoira pomppelehti suopursujen seassa kuin kenguru konsanaan. Eka makauksen merkkasi hyvin ja lähti toiselle osuudelle ilman tarksituksia. Toisella osuudella meni enempi ilmavainulla aaltoillen. Vähän ennen toista kulmaa oikasi kolmannelle osuudelle, tuomari otti meidät takaisin kun luuli että Plättä meni hirvenjäljille. Plättä tykkäs tästä keskeytyksestä sen verran huonoa että ei meinannut lähteä mun näyttämään suuntaan enään ollenkaan ja kun sitten alistui seuraamaan jälkeä pitkin hetken matkaa jäi syömään heinää. Sain käskyttää monta kertaa ja koira vain vaihtoi apajaa. Oli viittä vaille lyönkö jo hanskat tiskiin kokeen kans. Lopulta sanoin sen verran rumemmasti mitä kokeessa kehtaa sanoa ja se tepsi, matkaan taas. Ennen loppukaatoa suolla näkyi tynnyri ja jonkin verran Plättä sitä katteli jäljestyksen ohessa. Mutta ilmeisesti se oli mielestään tarpeeksi mua nöyryyttänyt jäljellä joten tynnyri ei saanut muuta huomiota. Kaatoa haisteltiin sen verran että todettiin ettei muuta ruokaa siitä löytynyt.

Tuloksena siis AVO2 38pist. Tää koira on itsevarmuudessaan tosi haastava. Treeneihin pitääkin nyt järjestää tuollasia "mahdollisesti herneet kuonoon"-kohtauksia, jospa se YYA-sopimus pitäisi sitten koetilanteissakin.