Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa (ainakaan paljon)... Lauantaina käytiin Marikan kans terapialenkki ja mun sukka-kenkä yhdistelmä ei osunut ihan nappiin. Alkoi loppumatkasta sukka hankaan kanttapään sisäsyrjälle ja vaikka kuinka sitä nyhdin niin ei helpottanut. Kotona huomasin että molemmissa jaloissa oli 2€ kolikon kokoiset vesirakkulat. Vielä sunnuntaiaamuna jouduin kävelemään varpaillaan ja ainoat kengät jotka jalkoja "helli" oli crocksit. Kauhea pelko hiipi jo mieleen että näinkö sitä ei pääse treeneihin. Compeed-rakkolaastarit helpottivat ja kengät meni ohuempien sukkien kans jalkaan vaikka kävellessä tunsin molempien jalkojeni olemassa olon.

Maneesilla eka harkka oli pujottelusulkeiset. Omasta liikkumisesta johtuen pujottelu tökki ja pahasti. Milloin olin koiran tiellä, milloin liian jälessä ja muuta vastaavaa. Juu ei hyvä vaikka treeni ois ollu kiva terveelle.

Toisessa treenissä tuska helpotti tai siihen turtu. Putkeen meno kauimmaisesta päästä tuntu Plätästä väärältä ja sitä piti sinne suostutella. Pussilla toimin hovimestarina nostaen kangasta ja palkaten koiran. Seuraava ongelmakohta oli putkeenmeno, ei vaikka yritin koiraa sinne miten osoitella se juoksi ohi eikä huomannut putken päätä. Toinen pussiin meno sujuikin mallikkaasti.

Viimeisessä treenipisteessä oli 5 aidan hässäkkä. Niillä vinohyppyjä, takaakiertoja ja välistä vetoja useampana eri harjoituksena. Plättä meni kuin vanha tekijä joten ei voi olla kuin tyytyväinen treeneihin varsinkin kun koira oli tehnyt metsällä syksyn parhaimmat ajot molempina päivinä. On siitä moneksi!