Keväällähän yleensä aloitetaan uudet harrastukset. Niin meilläki. Tai ei kai vielä kevät ole. Viikko sitten Papu pääsi kylpyyn, oikeen isoon sellaseen. Ouluun on avattu upouusi koirakylpylä jonne suunnattiin Jossun ja Pian kans kera kuuden koiran. Aikaa oli tunti eli noin kymppä minuutti per koira näin alkuun. Riitti ihan hyvin varsinkin kun osa porukasta oli eläkeläisiä eli oikeita kuntoilijoita. Papu pääsi porukasta viimesenä, siihen asti se istui odotustilassa silmät seljällään kuunnellen toisten loiskintaa. Suurimman kammotuksen luulin Papulle olevan sen rampin jota pitkin altaaseen mennään, se kun on aika korkea ja Paapuli kun ei oikein tykkää kiipeillä. Lisäksi epäilin myös että vesipelastus muistuu koiran mieleen kun uittaja on altaassa. Tosin ehdin jo pähkäillä että uskaltaako miespelkoinen koira uimaan ees vieraan miehen kans. Kaikki mun epäilykset osottautu turhaksi. Papu kiipesi suht reippaasti ramppia pitkin, ei pelännyt uittaajaa kuin omaa vuoroaan odotellessa eikä yrittänytkään pelastaa (tosin ei uittaja räpistellyt turhia vedessä). Papun isoin pelko tuli vasta myöhemmin. Kuvat JossuF.

Uimareissu oli varsin mukava ja kovin väsyttävä koiralle. Vaikka uintiaika ei ollut pitkä niin se oli sitäkin tehokkaampi eli teki töitä vedessä koko rahan edestä (eikä ollu ees kallista lystiä). Suurin järkytys oli Papulle uinnin jälkeen kun se joutui fööniin. Hyvä ettei vetänyt koukkua seinästä irti kun käynnistin puhurin. Näyttelykoirat on kuulemma tottuneet tuohon laitteeseen mutta Papu ei vissiin kerta vuodessa kehässä ole tarpeeksi näyttelypuudeli. Ei sen puoleen en osannut moista laitetta oikein käyttää sillä kun olin ensin kuivannut koiran pyyhkeellä ja sitten föönillä. Kotimatkan Papu matkusti takki niskassa ja kotiin päästyä otin takin pois, niin kappas, alta löytyi märkä koira! Ens kerralla oon viisaampi, ehkä Paavosta tulee näyttelypuudeli kun tarpeeksi monta kertaa föönätään ;)

Myös Kalle aloitti uuden harrastuksen. Nimittäin hiihtokoulun. Jo viime talvena puhuimme hiihtokoulusta ja pettymys oli suuri kun ikä ei mukaan riittänyt. Ei se ihan ois tänä vuonnakaan riittänyt mutta minkäs teet kun on kesällä syntyny. Kalle on hiihdosta innostunut kovasti ja ekan oppitunnin jälkeen sanoi että miksei siellä opetettu hiihtään sillai kuin äiti hiihtää eli luistelutyyliä. Ens viikolla on sitäkin luvassa jos pakkaset ei peruuta koulua. Helka-neitikin sai uudet monot hiihtoa varten. Tänä talvena hiihtometrejä suksilla kertynyt ehkä kaksi. Eikä ainakaan vapaa ehtoisesti taida enempää tullakaan, luulen. Monokaupassa ekaksi ei kelpuuttanut musta-hopeita nonoja, mutta kun muita värejä ei ollut, kelpuutti ne. Kotiin tullessa annoin autossa monolaatikon että kantaa itse sisälle. Ovesta sisään päästyä huusi isälle että sai uudet monot mutta ei aio hiihtää koska ei tykkää siitä. Kiva. Täytyy toivoa että innostus vielä syttyy tai monot mahtus ainaki ens talvenaki. Luistelemiseen sentään on tykästynyt vaikka joka kaatumisella kuuluu että ikinä en opi.