Eipä ehtinyt viime vuoden viimeisenä päivänä muuta jännää tapahtua kuin että Kalle kävi uimassa elämänsä ekan kerran. Mukana oli Jouni ja pikkuserkku Emilia sekä Vesa-kummi. Vesan sanojen mukaan uimahallilla nähtiin korissa istuva paleleva sammakko. No, kukapas sitä eka kerralla kroolaustaitoja näyttää jos hirveesti koko homma jänskättää.

Tämä vuosi sitten aloitettiin metsästä. Plättä sai jonkinlaisen ajontyngänkin aikaseksi mutta edelleen ajolle saisi tulla lisää pituutta. Eilen loppiaaisaattona oli sen verran reilusti pakkasta kera kylmän tuulen että koko sakki piti vapaapäivän. Tänään Jouni kuitenkin kävi Plätän kanssa. Pikkukoiraa ei palele, onhan se koko ajan liikkeessä duracelin lailla. Jounia sen sijaan paleli niin paljon että joutui ottamaan koiran kiinni päästäkseen kotiin. Plättä oli yhdessä välissä uikuttanut surkeasti mäen takana, Jounin mennessä katsomaan Plättä oli jäänyt kiinni kannontynkään huomioliivistä. Siellä oli istunut surkean näköisenä kannon vieressä. Ilman liiviä ei meidän koirat kuitenkaan metsään pääse jatkossakaan, sen verran hyvin liivillä varustettu näkyy metsässä. Tosin Reiska riisui metsään syksyllä yhden liivin jota ei vielä ole löytynyt. Tänään oli Plättä haukkunut  puuhun ripustettua takkia. Kuka lie jättänyt. Varovasti edennyt lähemmäksi mutta kun tuuli oli takkia heilauttanut oli Läpsyttimeltä ääntä tullut pakittaessa. Onkohan nuo beaglet rakennettu niin että kun vauhtia on tarpeeksi eteen tai taaksepäin niin haukku irtoaa? Jos vertaa vaikka pystykorvaan niin sehän ei hauku juostessa, vai haukkuuko?

Joululahjaksi saatu muffinssivuokaa on testattu nyt useampaan otteeseen. Uudenvuoden päivänä tein MKL-muffinsseja (=mitä kaapista löytyy malli), silloin mauksi tuli kahvia ja mariannerouhetta. Tänään kokeilin sitruunamuffinsseja eli täytteeksi tuli nokare sitruunanmakuista rahkaa. Näiden mausta ei vielä voi sanoa mitään, edelliset kyllä hävisivät pöydältä.

Tänä viikonloppuna olisi ollut Kajaanin näyttely, eipä kovin montaa kertaa ole väliin jätetty koiran omistajana ollessa. Nyt vain on kuulosteltu mitä tuloksia kaiffarit on saaneet. Eilen jo tuntui siltä että jonnekkin olisi päästävä päätään tuulettamaan, joten kunhan maaliskuu koittaa tätä mammaa ei kotona pidätellä kovin herkästi. Toivottavasti homma onnistuu suunnitelman mukaisesti, muutoin voipi kyläilymatka pidentyä pääni poksahdettua. Saikulla olen tiistaihin saakka, virallisesti loma alkaa 21.1 ja töihin palaan vielä tämän vuoden puolella, tosin vuoden viimeisenä päivänä. Paljon on suunnitelmia tekemättömistä kotihommista, katsotaan mihin aika riittää.