Aamu aloitettiin metsästä. Kävin eilen tekasemassa jäljen tuohon mäenpäälle. Jälki on viisikulmaisen mallinen tosin kolmella kulmamakauksella plus tietty alku ja loppumakaus. Piti tehdä siksi tuon mallinen että saan Helkan työnnettyä vaunuissa keskelle metsää ja näen sen tarvittaessa, ettei kukaan vaan erehdy luulemaan että laps raukkaan on kyllästytty ja jätetty sinne kuin Mooses. Vai laitettiinko se Mooses korissa jokeen? Enivei kuitenki. Tarkoituksena oli lainaohjastaa Papua, kun sille arpa "suosi" sitä tällä kertaa.

Aamulla puin itelle jahtivaatteet päälle jotta Papu tietäs vähän miksi metsään mennään. Kun työnsin vaunuja metsän keskelle parkkiin, lähti edestäni neljä pyytä jotka tietty laskeutuivat sinne mistä jälki alkoi. Just, alkaa lupaavasti. Papun kanssa sitten lähtöpaikkaa kohti, niin eiköhän ne saakelin linnut lähde taas lentoon ja Papu melkein lensi myös. Koira oli jo valmiiksi täpinöissä joten lintujen myötä nostetaan kierroksia hiukan lisää. Jätin Papun istumaan vähän matkan päähän alkumakauksesta ja menin irrottamaan merkkiä oksasta. Paavo sillä välin ryömii makaukselle haistelemaan ja ehdin tarttua sitä valjaista ennen lähtöä. Ohjaan koiraa alkumetrit valjaista kiinni pitäen ettei se lähde lintujen hajuille. Ja kun jälki näyttää kiinnostavan, päästän narua koko mitalta. Sen jälkeen se olikin menoa, hyvä että ehdin merkit napsia samalla reissulla. Nyt muistui mieleen taas miksen ohjaa tuota koiraa jäljellä yleensä. Se on kuin yrittäisi sonnimullikkaa pidellä, voimaa on kuin vattenfallissa. Papu jäljesti oikein mallikkaasti lähes jäljen päällä koko ajan, makaukset merkkas hyvin ja vain viimeiseltä kulmalta pienellä kaarroksella oikeaan suuntaan. Viitisen metriä ennen loppumakausta Papu kuitenkin harhautu jäljen oikealle puolen ja löysi kaadolle sivusuunnasta. Hyvin kuitenki meni. Liianki koetta ajatellen? Pitäskö ehtiä tekemään vielä yks  jälki, kenties ilman makauksia. Korvaako määrä laadun tässä lajissa? Se jää nähtäväksi...