Viikon aikana olen käyttäny terveyskeskuksen palveluita viis kertaa! Oonko mä tullu vanhaksi ku jatkuvasti siellä ramppaan? Ensin Helkan verikoe ja lääkärikäynti, sitten neuvolareissu ja lopuksi vielä oma verikoe ja lääkärireissu. Vielä pitäs varata Kallelle 2v neuvola-aika kun siihenkään ei ole enään kuin reilu kuukausi. Hammaslääkäriinkin pitäs uskaltautua sen ekan kerran, kyllähän ne kuitenki tahtoo nähdä mua siellä sitte vielä kerran jos toisenki...

Sunnuntaina agilityesteet tuli käpälämäkeen joten pian päästään treenaan (mikäli meidät talvitauon jälkeen johonki ryhmään huolitaan). Kenttätreenejä odotellessa tökin pihalle pujottelukepit jonoon ja on niitä Reinon kans sitte siksakattu. En tiedä kummalla on homma enempi ruosteessa. Reinolla vauhtia piisaa ja kun jalat liikkuu niin aivotoiminta pysähtyy, huomasin että ne on täysin verrannolliset keskenään. Sama homma nimittäin toistui Plätällä. Parin kepin jälkeen tehtiin laaaaja kaarros ennen kuin päästiin tekemään harjoituksen toisto.

Posteljooni toi eilen uuden Canis-lehden jolla on osasyy treeni-intoon. Plätän kanssa on kerrattu tassu-jalalle harjoitusta, katsekontaktia ja uusimpana paikalla oloa. Oletan että kun koira täyttää kaks vee niin duracelitkin ois vähän jo hiipuneet ja koiralta löytyis sitä keskittymiskykyä, ainoa mikä tuossa pitää paikkaansa on se että koira täytti kaks vee. Mutta kun koira on suvusta jossa on useampikin ikiliikkuja, niin ne duracelit vain jaksaa, jaksaa, jaksaa... Papun kans on sitten treenattu olkkarissa seuraamisen käännöksiä paikalla ja muutaman askeleen siirtymisiä. Katsekontakti pysyy hyvin paikalla käännöksissä mutta heti kun pitäisi ottaa askeleita niin katsekontakti tippuu. Eikö se tiedä minne kävelee vai mikä mättää? Eilen lenkillä katsoin sopivan pläntin esineruutua varten. On lähellä ja erityisesti: sinne pääsee vaunujen kans. Saadaan vähän vaihtelua Paavonkin treeneihin. Olohuonetreeneissä muut koirat osaavat häiriöhommat. Ne nimittäin säännöllisen väliajoin alkavat haukkumaan vahtihaukkua ja säntäilevät ikkunaan/ovelle kun kuulevat/näkevät jotain olematonta. Siinä saa sitten treenattavakoira miettiä alkaako mua vai muuta jengiä.

Lopuksi vielä arkieloa. Lapsiperheissä kun kuuluu tulla pyykkiä ja meillä sitä ei paljoa tule, niin olen ottanut Helkalle käyttöön kestovaippoja. Vähäiseen pyykkimäärään on syynä se että me ollaan joka aa) sikasiistejä tai bee) kuljetaan paskasissa kamppeissa. Toki meillä on suurperheen pyykkikone jolla pesis vaikka koko vaatekaapillisen kerrallaan. Kestovaippoja on nyt sitten huudettu huutonetistä lisää ja niitä käytetään kun ollaan kotosalla. Kalle opettelee pottahommia. Muutaman märät housut-kerran jälkeen oppi pyytämään potalle josta sai palkaksi sitten karkin, hoitopaikassa saa suklaamuron. Oppi meni perille niin hyvin että potalle pyydetään nyt vähän väliä jossa tiristetään pari tippaa, palkatahan se kuitenkin täytyy oikeasta suorituksesta. Isompaa tuotosta varten ostettiin pieni vihreä traktori uunin päälle odottamaan palkkioksi. Viime lauantaina Kalle sai traktorinsa, mutta jo seuraavana päivänä se meni jälleen odottamaan uunin päälle uutta yritystä varten. Mitkä ne lapsenkasvatuksen kolme kultaista sääntöä olikaan: uhkailu, kiristys ja lahjonta