Sunnuntaina opin jälleen agilitystä uutta. Tai ei nyt uutta mutta muistanpahan ens kerralla nämäkin paremmin. Ekan radan opetus oli että persjättö ei ole sama kuin valssi. Rata oli sen verran koukeroinen vaikkei siinä ollut yhtään varsinaista ongelmakohtaa. Siinä täyty koiran olla hyvin hallussa ja pienillä kurveloilla. Reiskalle tommonen kyllä passas kun se ei itsenäisesti osaa hakea muuta kuin ne esteet joille käskytetään. Silti musta tuntui vuoroa odotellessa että jos maaliin asti päästään ilman hylkäystä niin tunnen taatusti onnistumisen riemua. Lähdin Reiskan kanssa yhtäaikaa jotta dieselbeagle kiihtyisi tasaisesti enkä itse ajautuisi liian edelle. Ehdin jopa koiran edelle pituudella, sekä pujottelulle sain varmistettua sille meidän puolelle vaikka lyhin ohjauslinja ois ollut toiselta puolen. Sitten hypylle takaaleikkaus ja rinnakkais hypylle oli tarkoitus tehdää valssi niin jostain kumman syystä tein persjätön jolloin Reiska ilmeisesti kääntyi niin tiukasti että liukastui ponnistuksessa ja hyppäs osittain rimalle. Koska koiralla matka jatkui vingahtamisesta huolimatta niin mentiin loppuun asti. Tulos 5 ja aikakin ylittyi +1.86sek. Silti sijoitus toinen.

Hyppyradan opetus oli että kun koira menee putkeen sitä ei huudeta sieltä liian aikasin. Hyppyradan alkukoukerot meni hyvin, pujottelussa pelasin taas varman päälle ottamalla pitemmän oman linjan. Sitten valssi suoralle putkelle ja aloin huuteleen Reiskalle että osaa kääntyä putkesta oikeaan suuntaan. Reiskahan palasi takas ihmettelemään että eikös sinne just ohjattu. Tällä radalla aika sitten alittui -0.78 ja sijoitus kolmas.

Reiskalla olisi jäljellä vielä yksi kisaviikonloppu jonka jälkeen juhlimme eläkepäiviä. Ansaitusti.