Pienen hulluuskohtauksen jälkeen ilmoitin Plätän Ouluun agilitykisoihin. Kaduin asiaa sittemmin enempi ja vähempi, eniten Minnan treenikerran jälkeen. Mut ei muuta kuin geeliä tukkaan ja vastatuuleen. Enpä muista milloin oisin jännittänyt ennen kisoja niin paljon kuin nyt. Kisakirjaan Plättä merkittiin medikokoiseksi mikä ei yllättänyt, sen sijaan tuomari sai mitattua siitä vain 35,7cm! Torstain treeneissä Plättä oli hyvin vetämätön, mutta nyt se kulki häntä pystyssä tyypillisen Plättiksen oloisena. Ja kun ylitoimitsija lanasi autolla maneesinpohjaa, Plättä huusi kannustushuutoja sille.

Rataantutustumisesta en muista mitään, saati millainen se rata oli. Plättä malttoi pysyä paikoillaan ekan esteen takana joten sain hyvän etumatkan ennen toisena olevaa pujottelua. Pujottelu pelattiin varman päälle ja ilman virheitä selvittiinkin. En nyt muista miten rata jatkui pujottelun jälkeisestä putkesta. Mutta meidän kohtaloksi koitui pussi. Ei suostunut herkkähipiäinen Kuningatar menemään tuota kyseistä estettä jota niin monet muutkin oli aiemmin mennyt, eihän sitä nyt itse voi sitä kangasta nostaa! Siitäpäs sitten kolmen kiellon jälkeen treenimielellä rata loppuun. Iloinen olin koiran vauhdista kun kadonnut vaihdekin löytyi. Ja olipahan jännitys nyt ohi.

Toisella rataan tutustumisella pussi oli kuudentena esteellä joten tiesin siellä jo vastaavaa odottaakin. Yllätyksenä muurilta Plättä tiputettiin palikat päältä, mutta eipä ole tuota estettä pahemmin tullut treenattua joten ihan saapi ite peiliin katsoa. Hylyn jälkeen tuli heitettyä vähän niinku pyyhe kähään ja loppu rata mentiin sinne päin. Pituudellakin katottiin estettä kuin lehmä uutta porttia ja kipiteltiin ylitte. Pujottelussa Plätän ajatukset harhaili koiran tavoin minne sattuu. Mutta koira pysyi kartturin käsissä joten ehkä me vielä radalle mennään. Vaikka kyllä ne Jutan saappaat vielä isot on Plätälle ja kakkosluokan rataa katsoessa ikävä tuli Reiskan kans kisailua...