Eipä parempaa keliä ois uran päätöskisoissa voinut olla. Tuulta, vettä, rakeita ja räntää sekä asteita pari plussan puolella. Semmoistahan se on melkein koko ura ollut. Reiska joka opetteli esteet "siinä sivussa" kun syksyllä 2004 Marikaa ja Konnaa neuvoin. Jokinaika sitten tuo Konna valioitu agilitystäkin tosin kartturina oli Jossu. Reiskan kans tuntui uran alussa että hankin vain päänsärkyä hakkaamalla päätä seinään, mutta tuskin enään lähtisinkään kisamaan koiran kans 3 kuukauden esteharjoittelun jälkeen. Ekoissa kisoissa se kävi hyppimässä tuomaria vasten, istumassa ratahenkilön sylissä, kurvailemassa ihan omia ratoja. Niillä kerroilla kun se suostui minun kans menemään niin mentiin nii-iin hitaasti ettei siinä virheitä voinut tulla kunnes tultiin pujotteluun, tuolle YÖK-esteelle. Sitten voitiinki käydä suorittamassa jotain muuta kesken kaiken, kuten A-este jonka päältä näki hyvin. Ekat agikisat käytiinki Kokkolassa sillä samaisella kerralla jolloin Reiska sai kolmannen ja viimeisen sertinsä ollen ROP, sinkoiltiin siis näyttely- ja agilitykehän väliä.

Yhden talvitauon aikana yhteistyön palaset vain loksahti ja sen jälkeen sitä olikin ilo treenata. Reiska oppi jopa pujottelemaan tuon tauon aikana jolloin ei edes nähnyt esteitä. Vaikka pujottelussa se on edelleen puolivammainen eli osaa vain toispuoleisesti. Yli vuosi sitten polvivamma oli tehdä Reinosta varhaiseläkeläisen. Onneksi Plätän Kuningatarmaisuuden myötä Reino paikkaili sitä treeneissä ja koska meno maistui ja jalka kesti niin kisakentät kutsui. Lysti sen kanssa olikin kisata.

Loppukesällä tajuisin että Reiska vanhenee joten viimeiset ulkokisat olkoot myös viimeiset. Alkujaan oli tarkoitus ilmoittaa molemmille päiville mutta koska kisapaikaksi vaihtui Virpiniemen urheiluopiston keinonurmi, en halunnut ottaa riskiä jalan kestävyyden suhteen. Tänään 10.10.2010 kisakirja avattiin ja suljettiin viimeisen kerran. Uusia merkintöjä sinne ei valitettavasti saatu...

Tuomarilla oli hiukan "erillainen" käsitys agilitystä. Jo 1-luokkalaisten radat sisälsi omituisia kieputuksia ja koukeroita, hypyt oli tapissa ja ihanneajat tiukkoja. Rataantutustumisessa vihmoi vettä ja räntää vaakasuorassa. Eka radan toinen hyppy oli takaakierto, lähdin Reiskan kans lähes lentävällä kun ajattelin dieselin olevan kohmeessa tuolla kelillä. Mitä vielä, se käykin tuulivoimalla! Sellaisella vauhdilla ekat hypyt suoritettiin että en ehtinyt tekemään persjättöä ennen puomia jolloin koira meni ohi. Puomille päästyä se meni sellaista haipakkaa etten ehtiny mukaan joten loikka alastulon yli. Loppurata mentiin puhtaasti vaikka kiirettä mulla pitikin ohjatessa. Lopputulos 10 ja ihanneaika (45sek) alitettiin -1.44 sekunnilla. Tuo oli luokan ainoa tulos, joten voitto oli ansaittu!

Toiselle radalle vuoroa odotelessa Reiska vaikutti edelleen niin lennokkaalta että tein suunnitelman muutoksen siihen mitä rataantutustumisessa mietin. Ilmaisesti olis pitäny karsia enimpiä menohaluja jättämällä koira lähtöön koska kolmannelle esteelle valssatessani Reiska veti sellaisella kaarteella että hyppäs nelosena olleen hypyn ja se oli sitte siinä. Käytiin ilakoimassa puolirataa sata lasissa ennen maalihyppyä. Ne oli sitten siinä. Kiitos ja kumarrus!

Kuvat Jossulan treeneistä syyskuussa, kuvajana Petra Tiittanen: